LETS ROCK

Eilen juostiin huikaiseva otatus Jyväskylä Rockin jälkihöyryissä, nimittäin Laajavuori Double Chicken Supreme Run. Hienoin juoksukisa johon olen ikinä ottanut osaa.

Kävin juoksemassa tämän ~10,2km reitin jo vajaa kolme viikkoa sitten kertaalleen, joten asiaankuuluvaa kunnioitusta reittiä kohtaan oli jo ennen starttia. Taktiikkana oli maltillisen alkuvauhdin lisäksi juosta kaikki ylämäet hieman passaillen, ja iskeä niitä seuraavissa alamäissä. Taktiikka onnistui täydellisesti. Janille hävisin minuutin, mutta Ankkurin jäsentenvälisissä sain pidettyä A-P:n takana. Ilmaisu on toki hieman harhaanjohtava ja A-P:n eduksi onkin todettava, että A-P oli koko porukan ainoa, joka edes yritti Janin perässä roikkua. 6,9kilometrin ajan tämä onnistuikin A-P:lta varsin menestyksekkäästi, mutta sitten happo-heikkinen oli alkanut soittelemaan ja asiaa oli juuri A-P:lle. Isojen nousujen alettua A-P:n mutkalle kaartunut selkä läheni metri metriltä, kunnes hyppyrimäen portaita ylösnoustessa sain A-P:n selän kiinni. Loppu olikin suoraan kosmetiikkaosastolta, verta, hikeä ja maitohappoa. Vikalla kilsalla yritin vielä viikolla 15' 5000m:lla alittaneen Hellin selkää kiinni, mutta matka loppui kesken. Maalissa olo oli niin hyvävoimainen, että olisihan sitä Janinkin vauhtia voinut lähteä koittamaan. Toki siinä olisi voinut käydä niin, että takareidet olisivat vielä kipeämmät kuin nyt, eikä aika välttämättä yhtään parempi.

GÔTT MUSS!

Ammuu

Tuli eilen, pahennusta herättävää sanavalintaa käyttääkseni, kolattua kauden toinen suunnistuksen viestin aluemestaruus kulta. Niinpä. Toki aloitin kullittelun jo lauantaina henkilökohtaisella pitkällä matkalla. Kohtuullisia suunnistussuorituksia, minuutin verran virhettä per kisa. Ei siinä kummempaa. Sellaisen havainnoin tein, että aika paljon tuli vilkuiltua kompassia, varmistusmielessä siis, vaikka oli kuinka selkeää. Fyysisesti oli aikamoista puskemista ja yrittämistä, vauhdikasta kumminkin. Pientä harjoitusväsymystä on ilmassa. Kisojen sykkeetkin vahvistivat epäilykset pienen lepojakson tarpeellisuudesta - sykekeskiarvot ja davidovit jäivät meinaan melko mataliksi. No se niistä. Reittihärvelit ja tulokset täällä


Ämmämmätkin menivät. CWK uhmasi painovoimaa ja päätti 11vuoden odotukseni, joka alkoi vuonna 1999 CWK:n dominoidessa O-festivalenilla Oslolaisen kasvattajaseuransa Heming-Njård O-lagin riveissä. Täytyy sanoa, että oli hienoa katsella kun turskaa purtiin maalissa. Oikeaan osoitteeseen meni voitto, ihan sama vaikka postilokeron numero ei ollutkaan tampere kymmenen. Ei se Pasinkaan mitali kyllä kaukana ollut - olisi 40740:kiin yhden lisää suonut. Jostain syystä erittäin positiivisia fiiliksiä herätti myös katsoa Suomen nuoremman kaartin menoa tv:stä. Pitkää matkaa tosin en katsonut, koska olin samaan aikaan Karjaalla jyystämässä omaa puolitoistatuntistani.

Mutta muistakaa kun ensi kerralla menette saunaan - yksi kultalonkero vastaa viittä tavallista.

AngA Koli-Juuka 2010 day 4

Ja tänään suunnistettiin pitkää, kartan vaihdolla.


Tahkovaara osa1



Tahkovaara osa2


Ei ollut keskittyminen enää niin hyvää kuin aikaisemmissa reeneissä, mutta hyvin loimusin silti rasteille. Valitettavasti meinasi tulla vähän kiire ja loppulenkillä jouduin jättämään pari rastia välistä. Hieman alkoi myös leirin rasitukset ja juomarastittomuus tuntua vikassa nousussa. Yhdellä suolla näin muuten saletisti karhun jäljet.

Oli muuten aivan helmi leiri setteineen kokonaisuuksineen, ja maastot, kulunutta sanontaa käyttääkseni, aivan pelkkää priimaa!


This fucking training camp is over