tiistai 30. lokakuuta 2007
From The Ritz To The Rubble
Smålkusta ei paljoa kerrottavaa jäänyt. Yön jälkeen oltiin sijalla 20. reilu 8min kärjestä.
Görfezin, kuten minunkin jälkeen sija oli 22. Mäksä kierteli perhosia väärään suuntaan ja oltiin lopulta 29. Aika surkeaa.
Itsellä alku lähti hyvin liikkeelle ja homma skulasi oikein mallikkaasti aina siihen asti, kunnes perhosten alussa sain Öysteinin selän näkyviin. Juoksin sitä sitten kiinni, kun tiesin, että samalle rastille ollaan menossa. No sehän meni ihan Norjaan. Oli siinä letkassa toki muitakin siinä vaiheessa. 3min tuli koukattua sitä rastia. Ehkä tästä taas jotain voi ottaa opiksi. Alku oli mennyt hyvin, olin vetänyt koko ajan itse, en ollut pummannut ja tiesin, että vauhti varmasti oli kohdallaan, sen verran oli kulkua. Minkä perkeleen takia sitä sitten tarvii ruveta seuraamaan lopettamassa olevaa entistä starbaa, vaikka oma vauhti varmasti olisi vielä ollut vauhdikkaampaakin. Ansaitsen todellakin piiskaa.
No sen jälkeen otin homman taas omiin käsiini ja ihan hyvin se sujui. Jotain pieniä koukkuja matkaan vielä osui, mutta ei sen kummempaa.
Toki oli siinä yksi selkeä 25sekunnin tappio huonosti juostusta välistä. Ja tässä on oppimisen paikka kaksi. Se oli heti perhosten jälkeen ja samaan suuntaan kuin toinen perhosista. Päätinkin latoa ekat 300metriä välistä vain samoja jälkiä ja suunnistaa sitten lopun matkaa rastille. Mutta enhän mä siitä perhosten keskusrastilta osannu ottaa niitä samoja tossun painaumia kuin vajaa 10min aikaisemmin. Vähän liikaa sivussa siinä sitten juoksin ja siten en todellakaan niin kovaa kuin piti. Tällaisenkin toiminnan voisi suosiolla lopettaa, ennenkuin käy jotain vakavampaa.
Pääsin muuten tekemään suoraa vertailua Suomen ja Ruotsin junnujen välillä, ja nyt täytyy sanoa, että kyllä Samu Lehtola pysyi kauemmin perässä kuin Mäksän idoli Jesper Lysell.
Pipo veti muuten aika kovaa. Hävisin 7,5min. Toki tein 4min virhettä, mutta eipä siihen vauhtiin kukaan muukaan pystynyt vastaamaan.
Maalissa olin vielä aika hyvissä voimissa, mikä mainion kulkupuolen lisäksi hieman ihmetyttää, sillä olen viimeisen kuukauden aikana harjoitellut todella vähän ja kovia harjoituksia tuolle ajalle osui manna ja kurkoavaus. Uskoin kuntoni olevan paljon huonompi kuin mitä se onkaan. Ihan hyvistä asetelmista tässä lähdetään uutta harjoituskautta rakentamaan.
Tässä nyt sitten pikkuhiljaa aletaan mättämään. Henkilökohtaista valmentajaa olisi hakusessa, mutta voipi olla, että jatkan sooloiluakin.
Kurkoavaus meni muuten hyvin. lue siitä:
http://vaajakoskentera.com/kurkocup07/
Sen verran voin sanoa, että keskisyke oli 190 ja max 198. Ne on sellaisia lukemia, joihin en ole kisoissa päässyt varmaan koskaan. Vallan metkaa. Tosin kyllä sitä työstöä olikin sitten olikin aika lailla ja alusta loppuun.
Tämän viikon kurko valitettavasti jää väliin, mutta ehkä olen hengessä mukana ja starttaan torstai-iltana kello 18.00 yö-reeniin, omalla yhteislähdöllä, jossain pohjoisemmassa maastossa.
torstai 25. lokakuuta 2007
Los Reyes del Noches
Ja se alkaa tänään! Siis Kurkokausi. Xenonit sammuu ja miehet tummuu.
Kurkofanit, säätäkää vastaanottimenne Kurkotaajuudelle!
Ja huomenna smålkkuun.
http://vaajakoskentera.com/kurkocup07/
maanantai 15. lokakuuta 2007
de nada
Mannasta ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Hylsy tuli, milään muulla nyt ei niin väliä sitten enää olekaan. Harmittavaa, mutta inhimillistä. Trust me, I know.
Jos nyt jossitellaan niin aika hyvinhän se olisi mennyt.
Viime viikolla saatiin JYU:n futispuulaaki päätökseen. Oikein tuli Keski-Suomalainen
tekemään juttua Kortsun huikeasta menestyksestä. Enpä olis uskonu, että joskus saan kuvan lehteen nappikset jalassa. Finaaliin asti mentiin, mutta siellä puhkesi. Hauskaa oli ja niin kuin monen hauskan asian jälkeen nyt maksetaan korvauksia, kun suunnilleen joka ikistä paikkaa kolottaa enemmän tai vähemmän. Me duele la espalda y los pies. No, ei sillä, että se harjoittelua olisi haitannut, kun sitä ei ole ehtinyt kaikelta opiskelulta tekemään, mutta onneksi suurimmat kouluväännöt ovat tätä viikkoa lukuunottamatta takanapäin ja kohta voinkin alkaa kutsua opiskelua taas rennoksi puuhasteluksi, harjoittelun lomassa.
Kurkocuppikin alkaa sopivasti puolentoista viikon päästä torstaina, juuri ennen Småkkeria. Ja Småkkerin jälkeenhän se reenikausi 08 sitten alkaakin jo kolkuttelemaan nurkan takana.
Vaikka tuntuu, että tämä kausi juuri päättyi, niin nälkää aloittaa työnteko ensikautta ja tulevaisuutta varten löytyy. Jyväskylän tiet ja polut odottavat.