Week End on Weekend

Varsinais-Suomen Rastipäivät olivat viikonloppuna. Lauantaina juostiin keskimatkaa ja sunnuntaina lyhennettyä pitkää.
Suunnistuksellisesti varsin karmiva viikonloppu.
Lauantaina lähdi koittamaan taktiikalla pitkä päätyyn ja perään, eli ylivauhdilla liikkeelle. No lähdin heti K-pisteeltä väärään suuntaan. Tahti ei siitä juuri parantunut. Suuremmat virheet pystyin toki välttämään, mutta jotain pientä tuli vähän koko ajan. Virhettä merkkasin 3,5minuuttia. Kärkeen hävisin kolme. Kolmanteen sijaan 51sekuntia. En jaksanut keskittyä oikeisiin asioihin.

Sunnuntaina päätin edetä suunnistuksen ehdoilla. Alku menikin varsin mallikkaasti, mutta sitten alkoi tulla pieniä virheitä taas siellä täällä. Rastilla numero 15, 47minuutin kohdalla, olin vain minuutin kärjestä, vaikka virhettä oli tullut kolmisen minuuttia. Jos olisin tiennyt tämän metsässä olsi fiilis voinut olla vähän parempi. Henkisesti olin keskeytyskunnossa. Ei oikein napostellut. Koko ajan tuntui, että suunnistus ei suju. En saanut karttaan kunnon otetta missään vaihessa. Seuravilla neljällä rastivälillä pummasin yhteensä reilun neljä minuuttia. Ehkä kruununa kaikelle 17-18 välillä juoksin polun risteyksen ohi 150m ja jouduin palaaman samaa reittiä takaisin. Sanomattakin on selvää, että ajatus ei oikein ollut kisoissa. Hölkkäilin kuitenkin rastien kautta pois. Virhettä tänään sellaiset 7minuuttia. Juoksu sentään oli ihan hyvää. Maalissa totesin, että muut ovat pummanneet myös. Karttakin oli vähän sinnepäin, kun tuntui että kaikki olivat pummanneet vähän samoissa paikoissa. El Maco Mäkinen oli päivän ainoa, joka selvityi metsästä kunnialla pois, voitti ylivoimaisesti (ja ohitti mut samalla rankilla).
Lauantain jälkeen tavoitteeksi laitettu kolmoisvoitto kumminkin tuli Macon viedessä koko potin, Mäksän ollessa toinen ja meikä kolmas.

Kaiken kaikkiaan tämä viikonloppu tarjosi kauden huonointa suunnistus tekemistä. Näin ulapalla en ole ollut kertaakaan koko kaudella. Katsastuksiin on viisi päivää. Jos siihen mennessä laittaisi pään kuntoon.

Tulokset ja reittihärveli:
http://www.kokkens.fi/kilpailut/2007/vrp/


(Jarmo Jokila)

Happenings

Pitkästä aikaa tännekin vähän tarinaa.

Olen ollut pohjoisessa viimeisen kuukauden. Nettiin olen päässyt kerran viikossa kirjastolla. Sen lisäksi, että olen aivan pihalla valioliigan siirtomarkkinoista, on myös blogin päivittäminen jäänyt väliin. Juttuja olen toki kirjoitellut eri happeningeistä, mutta eetteriin asti en ole niitä saanut ennen kuin nyt.

Tuossa alla on nyt postattuna viimeisen kuukauden ajalta skabailut sun muut.

Niin, teen siis karttaa täällä. Elämäni ensimmäistä. Tai päivitän 25vuotta vanhaa karttaa. Eli käytännössä teen karttaa.

Tarkemmin sanottuna maastotyön. OCAD-piirtelyä en ole ainakaan näillä näkymin tekemässä.

Se onkin mielenkiintoista se, siis kartan teko. Ehkä kirjoitan siitäkin jotain, jos jaksan. Todennäköisesti en.

Jos joku liikkuu syksyllä (tai kun puhtaaksi piirto on tehty) Ylitorniolla päin ja haluaa mennä testaamaan, niin ottaa vaan yhteyttä.

Viikonloppuna Varsinais-Suomen rastipäivät. Katotaan miten irtoaa.

Ylläs

Oltiin Jaanan kanssa Ylläksellä viime viikonloppu ja siinä lauantaina otin osaa Äkäslompolon ympärijuoksuun.

Matka oli 8,5km. Aikaa meni 27.46 eli 3.16min/km. Sykkeet oli: avg:187 ja max:195.

Ja voittohan sieltä tuli uudella reittiennätyksellä.

Reitistä oli 1/3 Asfalttia, 1/3 Hiekkatietä ja 1/3 Metsäpolkua (ja 20metriä todellista riippusiltaa). Nousua ja laskua 72m. Varsin mukava reitti.

Kulku oli paras vähään aikaan, muttei todellakaan mitään ilmiömäistä. Aika tyytyväinen kumminkin olen. Ehkä edellisen päivän kuuden tunnin kartanteko-herkistelyt auttoi, tai sit ei.

Triathlonisti Mika Penttinen oli toinen ja hiihtäjä Matti Kylmälä kolmas, hiukan toista minuuttia hitaammilla ajoilla. Ihan kovia kavereita lajeissaan.

Sunnuntaina käytiin heittämässä 3,5h juoksu-kävely vaellus - ihan kuin matalilla sykkeillä ei olisi tarpeeksi tullut viime aikoina heiluttua. Ylläs on kyllä hieno paikka kesällä. Jos pitäisi valita mennäkkö sinne reenaamaan kesällä vai talvella, menisin ehdottomasti kesällä. Sen verran mukavilta maisemat ja lenkkireitit näyttivät, metsästä puhumattakaan.

Gaynuu

Kainuu oli ja meni.

Eka päivä oli samalla huippuliigaa.

Matkana oli pidennettyä sprinttiä, joka mielestäni sopii varsin hyvin huippuliigan kaltaisiin kilpailuihin, kunhan valtaosan radasta pystyy suorittamaan muuta kuin metsää pitkin, niin kuin nyt. Tämä oli hyvä sprintti kaikin puolin. 3,8km:n rata oli mainio ja yleisöäkin oli paljon.

Edellisenä päivänä käytiin aivan Vimpelinlaakson kartan itäpuolella juoksemassa sprintti-reeniä, joten mittakaava ja toimintamallit olivat hallussa heti alusta asti. Sen reenin perusteella päivän taktiikaksi valitsin ”ei oo välii mist menee, kunhan sen tekee nopeesti”.

Oma suoritus oli hyvä, vaikka loppua kohden hieman hyydyinkin, täysillä kun aloittaa. Olin 11. 45sek kärkeen ja vain 18sek neljänteen sijaan. Laskin, että virhettä tuli 18sekuntia. 5-6 välillä annoin minuutin eteen lähteneen kiinni saamisen vaikuttaa suoritukseeni, enkä huomannut oikaista katoksen alta. Tähän meni 5sekuntia hukkaan. Pitkällä 7-8 välillä päätin sen enempää ajattelematta ottaa vasemman valinnan, joka osoittautuikin hyväksi, mutta kiersin ekan rakennuksen väärältä puolelta, johon aikaa tuhlaantui ainakin, siis ainakin 3 sekuntia. Lyhyellä 12-13 välillä päivän taktiikka ei enää toiminut ja tein todella huonon valinnan. Päätin kiertää molemmat rakennukset oikealta ja siinähän tuli käkeen nopeimmalta 11sekuntia. Perkule.

Suurin osa väleistä meni kumminkin aika hyvin. 8-9 välillä, pian kasilta lähdön jälkeen, pari edellä lähtenyttä vetivät jonnekin ihan norjaan ja itse kuittasin takaa ohi. Siinä vaiheessa joku yleisöstä tokaisi, että osaahan täällä edes joku. Siitä sai hiukan lisää virtaa.

Toinen peräkkäinen muutaman sekunnin tappio Koiviston Matille jäi kyllä hieman kaivelemaan, mutta tulos ja rankipisteet pistävät hymyn naamalle.

Den andra dagen var lång distans. 16 kilometrin rata oli kohtuu fyysinen. Topsukka juoksi 1.18, joten se kertoo aika paljon maastosta. Itsellä oli huono päivä. Jalat olivat jo ennen starttia niin huonon tuntuiset, että melkoiseksi puolustustaisteluksi meni. Ei metsässä oikeastaan edes pahemmin hengästyttänyt, mutta jalat eivät vaan suostuneet yhteistyöhän. Puhdasta virhettä tein reilun pari minuuttia. Reitinvalinnoista on vaikea sanoa, kun vauhti oli niin säälittävää. Hävisin vartin kärkeen, mutta Holappa jäi minuutilla taakse. Koko kisan kruunasi arvoisellaan tavalla meno viimeiselle rastille. Lähdin puskemaan suoraan avosuon yli ja tipuin munia myöten sinne. Samalla pohje kramppasi. Meni hetki ennen kuin sain kammettua itseni ylös suosta ja takaisin uralle kiltisti kiertämään suota. Olin vissiin 31. Aamulla oli kurkku kipeä. Mahtaakohan tulla nuha?

Välipäivä, ja nuha tuli.

Kolmas päivä olikin jo sitten samalla MM-katsastus keskimatkalle. Penkkaa oli haettu kosolti.

Vaikka fiilis ja jalat olivat flunssasta huolimatta selvästi paremmat kuin toisena päivänä, niin aika nihkeäksi tulos jäi. Virhettäkään en tehnyt kuin korkeintaan 45sekuntia. Maalissa voimia oli kyllä aika paljon jäljellä, joten olisi sitä voinut kovempaakin puristaa, muttei oikein flunssaisena uskaltanut. Silti odotin paljon parempaa tulosta. Kärkeen jäin vajaa kuusi minuuttia. Vituttaa.

Viimeisen päivän jätin juoksematta. Vaikka sateessa suunnistamisessa onkin oma taikansa niin sen verran oli järkeä päässä, että tajusin levätä ja parannella flunssaa. Mitään panosta ei kumminkaan olisi enää ollut.

KRV

Kalevan Rastiviesti juostiin kesäkuun viimeisenä lauantaina tuolla Iso-Syötteen kupeessa, Pytkynharjun mainiossa harju-suppa maastossa.

Meillä oli viivalla jäätävän kova joukkue. Toivoin ankkuriosuutta ja sen sain.

Mäksä aloitti ja juoksi oman hajontansa kärjessä koko matkan tullen vaihtoon kolmantena, 45sek lyhyemmän hajonnan miehiä perässä.

Görfez juoksi toisen. Lähes virheetön suoritus ja vaihtosija oli 3, eron kärkeen ollessa pari minuuttia.

Maco hoiteli kolmannen. Föhri tuli takaa aika kovaa ohi, mutta ero kärkeen pysyi suunnilleen samana. Vaihtosija 4.

Pääsin metsään pari minuuttia Fincken ja Koistisen jälkeen. Sorvistoon oli eroa about minuutti.

Koivisto lähti kymmenen sekuntia perään.

Ykkösellä totesin Koiviston olevan kannassa. Vaihdettiin koodit ja aloitettiin takaa-ajo. Vedin neloselle asti, jonka jälkeen Matti otti vetovastuun. Sorviston selkä alkoi vilkkua edessä. Kasilla(84) Juha koukkasi ja päästiin Matin kanssa jopa parikymmentä metriä eteen. Matti veti tässä vaiheessa aika kovaa ja teki hieman eroa muhun. Yhdellä paremmalla mikroreitinvalinnalla sain Matin kumminkin kiinni. Sorvisto ei enää päässyt aivan kantaan ja menetti pelin pidemmällä hajonnalla.

Maasto oli aika avointa ja aika nopeaa. Rasteille asti sai juosta hidastelematta täysillä, kunhan suunnistus oli lapasessa, ja sehän oli, Matillakin.

Kolmanneksi viimeiselle mennessä Koistisen selkä tuli näkyviin, tosin vain vähäksi aikaa sillä ohi mentiin aika heittämällä. Finckeä ei ollut näkynyt, joten tiesin, että tässä on nyt tulossa sija 2 tai 3. 1500 tai 700. Suunnistus oli sen verran helppoa, että puhtaasti juoksemalla olisi pitänyt mennä ohi. Olin kumminkin tällä kertaa liian pehmeä lopussa ja Matti vei tämän 800€:n loppukirin. Ens kerralla on sitten taas mun vuoro. Fincke juoksi kärjessä 20sekuntia kovempaa kuin minä.

Suunnistus oli koko ajan hyvin hallussa ja virhettä ei tullut koko radalla oikeastaan sekuntiakaan. Kun koko joukkueellekaan ei virhettä tullut kahta minuuttia enempää, niin tyytyväisiä saadaan olla.

Semmosta.