up around the bend

Viimeiset viime vuodesta

2012-01-18T13:53:00.000+02:00

Päätin julkaista vihdoin ja viimein viime kauden perusdatat näin blogissakin. Luvuista ja lukujen takaa on tehty analyysiä taulukkoon jos toiseenkin. Tarinaa lukujen takana on myös monenlaista, mutta tällä kertaa niistä ei blogahdeta sen enempää.

Vuosiluvut 1.11.2010-31.10.2011

Määrää: (Suluissa 2010)
Reeniä: 523h (467h)
Harjoituksia: 606 (407)

max: 3% (2%)
vk: 8% (13% )
pk2: 5%
pk1: 67% (pk1 + pk 2 70%)
kevyt: 7% (9%)
voima: 10% (5%)

Noususumma: n.45000m (n.65000m)
(Polarilla mitattu noususummia, joita korjattu ja arvioitu oman arvion mukaan, eli suuntaa antava, muuta suhteellisen todellinen)

Matkaa:
Jalalla: 4565km (3500km)
Hiihtäen: 111km (8km)
Pyörällä: 76km (653km)

Lajeittain:
Juoksua: 330h (212h)
Vaellusta: 34h (86h)
Hiihtoa: 9h (1h)
Pyöräilyä: 4h (36h)
Vesijuoksu: 11h (8h)
Koordinaatio: 32h (18h)
Suunnistusta: 45h (76h)
Voimaa: 54h (25h)
Pelejä: 3h (3h)

Kuukausittain:
Marraskuu: 34h 297km (40h 196km)
Joulukuu: 54h 366km (57h 316km)
Tammikuu: 59h 424km (56h 424km)
Helmikuu: 51h 424km (47h 332km)
Maaliskuu: 56h 526km (42h 307km)
Huhtikuu: 43h 396km (23h 153km)
Toukokuu: 41h 383km (35h 324km)
Kesäkuu: 37h 353km (33h 261km)
Heinäkuu: 49h 450km (46h 387km)
Elokuu: 30h 258km (37h 314km)
Syyskuu: 30h 328km (26h 233km)
Lokakuu: 40h 361km (24h 225km)
---
Marraskuu/2011: 47h 423km
Joulukuu/2011: 59h 501km

Suunnistusta:
44h 32min (76h 15min)
475km (680km)
Kilpailuja: 38 (47) - ei välttämättä ihan tarkka lukema.
Sprinttikisoja: 17.

Muuta:
Sairas: 6 päivää (12 päivää)
Loukkaantunut: 16 päivää (35 päivää) (Joista 11 päivää varpaan ja polven telomisesta kesällä)
Matkustuspäiviä (yli 4h päivässä yhteen suuntaan): 96 (69)

Se vuodesta 11. Nyt on 12 ja työt sen eteen pitkälti kolmannella kuukaudella.
Viime vuoden jälkimmäinen puolisko opiskelujen viimeistelyineen ja muine juttuineen tiputti miehen jonkinmoiseen suppaan, mutta sieltä nouseminen on alkanut. Arriba!

Samalla haluan esittää vielä kiitokset kaudesta 2011 yhteistyökumppaneille

Season's Greetings

2011-12-19T12:27:00.001+02:00

Blogi vietti ylimenokautta puolitoista kuukautta isäntäänsä pidempään. Nyt blogihiljaisuus on kuitenkin päättynyt ja sanoja toistensa perään alkaa ilmestyä taas entiseen malliin.

Mennyt kausi on mennyttä, ja tuleva kausi on tulevaa. Molemmista hiukan lisää myöhemmin. Harjoituskausi on täydessä tohinassa, ja seuraava reeni odottaa taas oven takana. Kilometrejä koneeseen sano.

Syys tä

2011-10-24T12:37:00.002+02:00

On se vaan kovaa touhua tuo opintojen viimeistely kahdentoista tunnin työpäivinensä. Ei ole ikinä ollut kulku ja juoksuvire niin hukassa kuin viimeisen kahden kuukauden aikana. Ne kerrat, kun lenkillä on tuntunut (fyysisesti) hyvältä ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Todellinen antikliimaksi oli viikon ja kahden takaiset AV-testit ja 25-Manna. Olin niin lahna molemmissa, että oikein hävettää. Varsinkin AV-testeissä tarpostin sellaisessa suossa, että radallakin keskisykkeet jäi vk1:sen puolelle. Eiii mihinkään. En ole varmaan 10 vuoteen ollut niin hidas. Jalat täysin poissa pelistä.

Mutta katso. Kun sain viikoksi irtauduttua tietokoneelta niin fyysisesti kuin henkisestikin, niin elimistössä ja lihaksistossa tapahtui jotain ihmeellistä. Eilen kävin juoksemassa Esakalliohölkässä 10,4km 34.40. Ei nyt todellakaan mitään kuuhun meno tavaraa, mutta kun alla oli perjantailta vuoden pisin juoksulenkki ja lauantailta koko päivän seisoskelut HV-keskuksessa, niin olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Tasainen 3.20 vauhti tuntui jopa suht helpolta ja vikalle kilsalle sain iskettyä vielä kunnon kirivaihteenkin silmään. Kero tosin meni pari sataa metriä ennen maalia ohi, mut se onkin juoksija. Eilinen oli hyvä esimerkki siitä, miten jokin täysin merkityksetön juoksu voi olla henkisesti tärkeä. Ei sitä takamatkaa omaan tasoon olekkaan niin paljoa, mitä viikko sitten vielä kuvittelin. Reenejä odotellessa.

Käsi pystyyn virheen merkiksi

2011-10-03T10:36:00.002+02:00

Käytiin Mäksän kanssa viettämässä sprinttiviikonloppua Tampereella. Lauantaina pari erinomaista reeniä ja sunnuntaina myös erinomainen Mikonpäivän sprintti. Kyllä muuten teki erittäin hyvää, niin fyysisesti, taidollisesti kuin henkisestikin. Tein myös yhden erittäin oleellisen havainnon omasta suunnistustekniikastani.

Ja olivat muuten hyvät kisat järjestäneet. Oli hommat kohillaan. Tärkeimpänä tietysti erinomainen rata.
Nostan molemmat peukut pystyyn kisan järjestäjille ja ratamestarille.

Lauantai meni vielä sprinttirutiinien hakemiseen ja heikon fyysisen vireen ihmettelyyn. Gradun vaatima massiivinen istumismäärä on vienyt jalat sen verran jökkiin, että jaloista ei irtoa mitn. Istuminen on kyllä ihmiselle pahasta, sen sanon.

Kisasta otin hylsyn. Ykköselle mennessä katsoin, että talon jälkeen ei saa kääntyä ekaan väliin, joka johtaa katiskaan, vaan vasta toiseen. No en nähnyt sitä ekaa väliä lainkaan ja juoksin sitten kolmanteen väliin. Ja kun tajusin tilanteen olinkin jo pienen mökin takana. Ensimmäistä (sallittua) aitaa en nähnyt missään vaiheessa autojen takaa, ja toinen oli sen verran matala, että virheenjälkeinen korjaus liike "mökin takaa sallitun aidan yli" menikin sitten vahingossa 5 metriä liian aikaisin väärän aidan yli. Katsoin kyllä vielä kartasta, että tuosta saa mennä, mutta eihän siitä saanut. Valvojalta tulikin heti siihen kohtaan välitön negatiivinen palaute ja siinä sitten chattailtiin ikuisuudelta tuntuva aika (~20sek) ja sain luvan jatkaa radan loppuun. Ja kun rastilta lähdin, niin näin sitten sen sallitunkin aidan. Lopulta hylsyä ei olisi edes järjestäjien puolesta tullut, mutta paikan kisan jälkeen tarkastettuani, totesin, että onhan tämä nyt selvä homma ja kävin kisakansliassa hylkäämässä itse itseni.

ykkönen

Loppurata oli hyvää tekemistä. Menetin kyllä aikaa, mutta en juuri varsinaisiin suunnistusvirheisiin. Kahdella rastilla juoksin metrin päästä lipusta ohi tulevia välejä lukien (+10sek) - SILMÄT AUKI! Ja yhdellä rastilla sössin leimauksen ja jouduin palaaman takaisin (+10sek). Selkeää kisarutiinin puutetta molemmissa tapauksissa. Vieläköhän sitä saisi jostain kisoja alle tälle syksylle?

suurta nautintoa

Sprinttiviestistä raksi ruutuun

2011-09-26T09:36:00.004+02:00

Lauantaina juostiin Raisiossa Sprinttiviesti. Tapahtuman nimi itsessään jo kertoo, kuinka monta kyseisenlaista tapahtumaa Suomessa vuodessa järjestetään. Viivalle oli siis ehdottomasti lähdettävä. Joukkeessa juoksi lisäkseni, ikäisekseen varsin vetreässä kunnossa oleva, Tuomo "Mäksä" Mäkelä. Jossiteltavaa ei jäänyt.

(Ilkka Saarimäki)

Pohjanmaan karttakorneri

2011-09-20T08:23:00.000+02:00

Keskimatkalta ei koskaan ole tullu meikäläiselle suurempaa menestystä, enkä kuuta taivaalta nytkään suuremmin haikaillut. Viime viikkojen toiminta on tähdännyt lähinnä Gradun (ja erään toisen enemmän valintoja sisältävän projektin) valmiiksi saattamiseen, eikä muulle ajatustoiminnalle ole juuri aivosoluja säästynyt. Metsässä on tullut juostua ja suunnistettua niin turkasen vähän, että maastoaskel kaipaisi hiomista, kuten myös suunnistusajattelu. Ja kun maastoaskel on vajaa, niin tottahan se vie pois myös vilkaisurytmistä.
Viikonloppuna suunnistaminen oli silti suurimman osan matkasta yllättävänkin hyvin hallussa, mutta joka starttiin mahtui se yksi ajatuksen katkeaminen. Suurempaa legendaa ei näistä kisoista jäänyt elämään, mutta tavoitteeni täytin. Kiitos hienojen maastojen, nautin suunnistuksesta täysin rinnoin. Se oli nyt tärkeää.

Hap Oil

2011-09-11T11:44:00.001+02:00

Kävin eilen Laajavuoressa kiepauttamassa 13km maasto-olosuhteissa. Ja hävisin hiihtäjälle. Kyllä hävettää.
Puolustuksen puheenvuorona totean vain, että kulku oli huonoin ties kuinka pitkään aikaan. Mitään ei irronnut - ei sykkeitä, ei happoja, eikä vauhtia. Reisi oli täysin tyhjä, sanois kestävyysjuoksija. Ainoastaan Happo irtosi minusta.

Tänään kävin sitten pitkästä aikaa metsäsuunnistamassa. Mitään ei irronnut - ei sykkeitä, ei hap oilia, eikä vauhtia. Pää oli tyhjä, sanois suunnistaja. Ainoastaan kompassista irtosi rasia.
Taidan tuupata ensi viikonloppuna paljaalla, sanois hiihtäjä.

Tahdissa - MARS (Antti Ekonoja)

Syksyn satoa

2011-09-08T08:34:00.001+02:00

Viime sunnuntain palauttavan lenkin sato

Lets Runista vierähti kaksi viikkoa ja oli vuorossa Finlandia Maraton Jyväsjärven maisemissa. Matkana puolikas. Kun jokunen viikko sitten päätin lähteä viivalle, mielessä pyöri 1.11 alitus. Juoksun kannalta oleellisimpaan harjoitusaikaan osuneen kahden ja puolen viikon telakoitumisen jälkeen korjasin tavoitetta hieman maltillisemmaksi. Lets Runia seuraavalla viikolla ehdin kuitenkin tekemään vielä hersyvän kolmen täsmäharjoituksen viimeistelypaketin:

to: pk1 120' 26km (reittiin tutustumista - pitkästä aikaa pitkää ja pelkkää asfalttia - jalat vähän ihmeissään)

pe: pk 25' 5km + kp 25' (pikkupoluilla - aivan kauhean tuntuista)

la: 5x 1,69km /1,5min (5.38, 5.27, 5.24, 5.23, 5.15) + ver yht. 70' 16km (pudotuslenkin kierroksia rautpohjassa - tuntu niin helpolta, että aloin taas salaa uskoa 1.11 aikaan)

su: kiihtyvä pk1-vk1 90' 20km

Dösällä kisapaikalle mennessä uhrasin ekat ajatukset päivän juoksulle. Aamulla asennetta pursuavaa Jarkon kävelyä tv:stä seuranneena päätin, että en ainakaan liian hiljaa lähde liikkeelle. Ekat kolme kilsaa sujahtikin 9.43 ja totesin vauhdin riittäväksi. Kympin väliaika oli aikataulun mukainen 33.43. Vauhti jatkui samana jonnekkin 16 kilsan huitteille. Siinä vaiheessa piti kiristää ja varaakin tuntui olevan, mutta pakki oli sitten eri mieltä. Taukoja en pitänyt, mutta keskittymisen suuntautuessa enemmän sulkijalihaksen kuin jalkojen toimintaan muuttui vauhti melko aaltoilevaksi, ja vauhdin kiristäminen jäi viimeiselle kilomeetterille. Kaiken kukkuraksi otin vielä loppukirissä pataan. Aika 1.11.45.

Nyt on puolestaan kartta taas kädessä ja ajatukset gradun viimeistelyn lisäksi syksyn sateisissa metsissä.

Hektisyys (+LetsRun)

2011-08-22T07:48:00.001+02:00

...on käsin kosketeltavissa. Sen verran tiukkaa aikataulua pukkaa, että sen kummemmin ei ole ehtinyt mitään sanoa, saatikka, että olisi ollut mitään sanottavaakaan.

Viimeiset kolme viikkoa menivät enemmän tai vähemmän plörinäksi. Ensin teloin sen varpaan, jonka takia piti pitää juoksutaukoa, sitten tuli pieni nuha (eka sitten helmikuun 2010), jonka takia piti pitää kokonaan taukoa. Kun vihdoin edellämainitut harmit alkoivat olla voitettu, teloin Kokkola-rintin loppuverkan viimeisillä metreillä polven. Ja taas oli edessä taukoa kunnon harjoittelusta. Jonkun verran pääsin jo loppuviikosta juoksemaan ja lauantaina oli ensimmäinen päivä, kun mihinkään ei sattunut. Eli taas päästään harjoittelun makuun. Tosin nyt lihakset on niin jökissä viikonlopun ja loppuviikon kovahkoista riennoista, että seuraavat pari päivää menee kyllä palautellessa jalat toimintakuntoon.

LetsRun 2011 (Touho Häkkinen)

Siitä sitten taas kohti syssyn tavoitteita.

Here Comes the Sun

2011-07-31T14:53:00.001+02:00

...soi Radiossa, kun Laku päätti kahden viikon urakkaansa eilen. 2250 km Lakun mittariin ja 300 km omaan mittariin viimeisen kahden viikon aikana. Lakun 1,4 litran koneesta ei liiemmälti hyödytä koittaa ottaa suurempia tehoja irti, mutta omasta 75 millin koneesta yritettiin tehoja ottaa irti vähän enemmän. Välillä irtosi, välillä ei.

SummeriTouri kiersi siellä ja täällä, ja kaiken muun lisäksi jokunen karttakin tuli koluttua. Tuppukylä pääsikin jo eetteriin.
Varsin erinomaiset kaksi viikkoa kertakaikkiaan - myös harjoittelun osalta. Toki eilen piti sitten teloa varvas kantoon. Tälle päivälle suunniteltu juoksukisa piti jättää välistä ja huomenna pitää mennä röntgeniin. Muuten oikeinkin hyvä.

Satoa:

Iltarastit Ylläs

Iltarastit Kempele

Iltarastit Rokua

Sprint Joensuu 1

Sprint Joensuu 2

lepo

Research In Motion-O

2011-07-26T18:43:00.000+02:00

Suoritin tänään pienen (mutta sitäkin tieteellisemmän) tutkimuksen iltarasteilla (Motion-O på Svenska).

Tutkimusaihe:
Tutkimuksen kohteena oli oman yritykseni eli kehoni toiminta. Tarkemmin, kuinka monta gramman painoista hikipisaraa kehoni vähentää illan harjoituksen aikana.

Tutkimusmetodi:
Harjoitus koostui 45min suunnistuksesta ja 75min verkoista eli kestomusta oli yhteensä 120minuuttia.
Kävin vaa'alla juuri ennen harjoitusta ja heti harjoituksen jälkeen.

Tutkimuksen tulokset:
Tutkimuksen tuloksena oli tasan 2000. Sen verran gramman painoisia hikipisaroita kehoni vähensi päivän Research In Motion-O:n aikana.

Tutkimuksen rajoitukset:
Tutkimuksen aikana päästettyjen suolistokaasujen massan osuutta ei ole osattu arvioida, eikä niitä täten huomioitu tutkimuksen tuloksia muodostettaessa.

Yhteenveto:
Tutkimuksen tulokset olivat odotetut. Olihan tuo jo eilisen uutisia, kuten esim. täältä voi lukea.

Jatkotoimenpiteet:
Juopase pari litraa nestettä.

LÄHTEET

Taloussanomat. (2011.) Noudettu 26.7.2011 osoitteesta http://www.taloussanomat.fi/yritykset/2011/07/25/rim-kulkee-nokian-tieta--irtisanoo-2-000/201110410/12.

LIITTEET

LIITE 1 Suunnistuskartta. SK Pohjantähti.:

Susikorpi - A-rata

Tuppukylästä Twincityyn - Mädin maanantai

2011-07-18T20:19:00.000+02:00

Niin keksin nohevan otsikon ja heti meni reisille. Aamulla kyllä kävin Tuppukylässä, mutta illaksi suunniteltu Twincityyn mittatilaustyönä räätälöity sprintti jäi aikatauluongelmien takia juoksematta. Pitää palata rajan pintaan myöhemmin. Korvaavana parin vaaran valloitus vähän ylempänä gränssenillä.

Tuppukylän timantti

Half

2011-07-17T08:34:00.000+02:00

Debytoin eilen puolen maratoonin matkalla Iissä. Tavoite oli juosta alle 1.12, tasaisesti 3.25 tonneja läpsyttäen, ja sitten 16km jälkeen kiristää. Puoleen matkaan meni juurikin aikataulun mukaan ja hyvinkin helpon tuntuisesti. Sykkeetkin oli vielä meikäläisen puolella. Sitten tulikin samantien maha kipeäksi ja juoksusta ei tullut enää mitn. Koitin vähän hidastaa, mutta ei auttanut. Puskan puolelle piti poiketa. Senkin jälkeen kipuilut magassa jatkuivat, joka teki juoksemisesta jokseenkin nihkeää. Ei siinä suuremmin menohaluja enää ollut, vaikka sinänsä varsin helpolta tuntuikin. Tiedä sitten oliko syynä aamuiset riisipuurot vai torstaina tankkaukseksi vedetty kilo mustikoita. Paska homma anyway.

1.        0:03:31,1    0:03:31,1
2.        0:06:50,2    0:03:19,1
3.        0:10:12,0    0:03:21,8
4.        0:13:35,7    0:03:23,7
5.        0:17:02,8    0:03:27,1
6.        0:20:33,2    0:03:30,4
7.        0:23:58,5    0:03:25,3
8.        0:27:22,2    0:03:23,7
9.        0:30:48,1    0:03:25,9
10.      0:34:16,7    0:03:28,6
10,55. 0:36:03,3   0:01:46,6 (3:25/km)
11,55. 0:39:45,3    0:03:42,0
12,55. 0:43:16,7    0:03:31,4
13,55. 0:46:58,1    0:03:41,4
14,55. 0:50:24,7    0:03:26,6
15,55. 0:53:55,3    0:03:30,6
16,55. 0:57:28,1    0:03:32,8
17,55. 1:00:59,9    0:03:31,8
18,55. 1:04:29,8    0:03:29,9
19,55. 1:08:01,6    0:03:31,8
20,55. 1:11:35,6    0:03:34,0
21,1.   1:13:11,6   0:01:36,0

Sen verran jäi hampaankoloon, että joku puolikas pitää vielä syksyn kalenteriin asettaa. 3.9 olis Finlandia-maraton Jyväskylässä - silloinhan ei taida olla mitään muuta. Reitinkin pitäisi olla selkeästi eilistä nopeampi.

NFS

2011-07-15T09:10:00.000+02:00

Tapani mukaan lähdin rauhallisesti liikkeelle, tarkoituksena lukea pari ekaa väliä valmiiksi. K-piste ei kuitenkaan piirtynyt suosiolla verkkokalvoilleni, vaikka tiesin tasan tarkkaan mistä kohtaa karttaa sitä etsiä. Kohta pian sen löydettyäni otinkin jo melkein leimaa ykköseltä. En ollut kuitenkaan ehtinyt juuri tarkemmin vielä eteenpäin lukea ja kakkoselle mennessä suunnistus laahasikin vielä jaloissa. Sain juonesta kiinni kuitenkin heti kakkosen jälkeen. Menin melko teknistä reittiä suoraan ja homma napsahti sujumaan niinkuin sen pitää.

Oli hauskaa. Nautin suunnistuksesta älyttömän paljon. Paha olo valtasi ruumiin - hyvä olo mielen. Tilanteet tulivat vauhdilla ja menivät vielä nopeampaa. Oli hektistä. Koko ajan tapahtui. Yleisö kannusti. Piti olla läsnä herkeämättä.

Suoritus oli hyvä. 5-6 välillä kiersin ~5sek ylimääräistä, koska sekoitin rastin koilispuolella olevan aidan ja muurin yhdistelmän rakennukseen. 15-16 välillä kiersin vikan rakennuksen vasemmalta, joka taisi olla aavistuksen (~6sek) hitaampi valinta. Noiden lisäksi tein varsinaista suunnistusvirhettä noin 3 sekuntia. Mutta ne mäet, ne ei näköjään noussu. Kahdella ylämäkivälillä hävisin nopeimmalle 13sek ja 17sek. Ehkä mun olisi pitänyt juosta se eka mäki loivemmin vasemmalta - ets. Niissä se ero kuitenkin tuli.
Kisahan oli tiukka kuin mikä. Tuloslista ei antanut armoa. Suunnistukseen olen suht tyytyväinen - fyysiseen panokseeni, aggressiivisuuteeni ja sijaan 10 en.
Tulokset ja GPS

itsestähän se oli kiinni

Tämän kauden tavoitteet eivät toteutuneet. Siihen on syynsä - tiedän niistä osan. Tarkemman analyysin aika on myöhemmin, vaikka kisan jälkeen onkin asiaa tullut pohdittua melkoisen kanssa. Mielessä pyörii jo asioita, jotka voin tehdä ensi kerralla joko paremmin tai toisin. Sprinttipanostus syventyy. Seuraava tavoite ei ole olla 10 parhaan joukossa SM-Pitkillä, vaan tehdä sitä mistä saan suuremman nautinnon - sprinttisuunnistaa.

Olo on vähän jännä. Kauden tavoitekisat on nyt juostu. Tai onhan se yksi kisa vielä juoksematta, mutta siellä en ole viivalla. Nälkää olisi kuitenkin kisailla. Ennen vanhaan tavoitekisat oli kisailtu syyskuun lopussa ja nälkää ei ollut enää yhtään - korkeintaan puolikas annos jälkiruokaa. Nyt on toisin. Nälkää olisi, mutta kisoja ei. 10.8 Asuntomessu-sprinttiä Kokkolassa ja 2.10 Mikonpäivän sprinttiä Tampereella. Siinäkö Suomen loppukauden sprintit? Pitääkö tässä nyt vetää kurahousut jalkaan ja lähteä metsään. Ei. Pakko hakea jotain muuta. Inovit reppuun ja merta edemmäs kalaan - ei siinä muu auta.
I feel the need... the need for speed.

Salpa kiittää

2011-06-21T13:07:00.000+02:00

Ei riittänyt taivaalla enää herkkyyttä mieskauneuden päälle. Kaikki vesipisarat tuli jo Venlojen viestin aikana. Yhtä kaikki, sadetta tai ei, oli se kerrassaan mahtavaa lähteä Salpa-Jukolaa avaamaan. Itse siinä meinasi herkistyä.

Oma tontti tuli hoidettua kunnialla. Taktiikkana oli juosta koko osuus kärjen välittömässä tuntumassa ja se onnistui. Metsäaskel oli viikon takaiseen verrattuna aivan eri planeetalta ja juokseminen tuntui helpolta kautta linjan. Virhettä matkalle sattui ehkä 40sekuntia, joten sillä puolellakaan ei paljoa parannettavaa jäänyt.
Nandin kanssa ajeltiin samaa hajontaa alusta loppuun ja aika lystiähän tuo oli. Alkuun otettiin pisin hajonta pois kuleksimasta ja ekassa TV:ssä eroa kärkeen olikin minuutin verran. Siitä se ero sitten pikkuhiljaa pieneni, kunnes jossain vaiheessa letkan kärki olikin siinä samoissa. Homman kontrollointi noilta paikoilta on helppoa. Ei tarvitse kuin tarkkailla ja olla tekemättä mitään tyhmää. Pää kylmänä niin sanotusti. Näinhän se homma eteni. Kolmanneksi viimeiselle piti kurvata vielä parikymmentä sekuntia hitaamman hajonnan kautta, joten hiukan siinä pääsi kärki karkaamaan. Vaihtoon kuitenkin sijalla 10., 45 sekuntia kärjestä. Juurikin niinkuin piti.

Toisella osuudella Pleku fiilisteli elämänsä juoksun ja nosti meitit kärkeen. Maco hoiteli pitkän yön, josta viimeiset 10 km murtuneella kädellä - aika sissi. Väliosuuksilla Mikko ja Aleksi tekivät perusvarmat suoritukset. Takuuvarma Mäksä iski kutos-osuuden hyvää kyytiä, ja Allu ankkuroi kolmanneksi nopeimmalla osuusajalla meitit kerrassaan mainiolle 9. sijalle.

Tulokset ja TV-lähetys

Angelniemen Ankkuri - Jukola 2011 - 9.

Jukola 2011 1st leg - a short view to forking and mistakes through GPS

2011-06-21T11:30:00.004+02:00

Here's a quick look at how some of the top teams ("todellinen kärki") managed in the first leg of Salpa-Jukola. Also some estimation about the difference between some route choices and different forkings.

Halden has a small gap when the teams depart

Haldens gap is pretty much the same after 1st control

Teams are almost at the same time on their second controls

Basically no mistakes so far. The forking of KR & Halden is about 45seconds faster than the one run by AngA & Terä

Before 5th control the gap is pretty much the same

Mistakes by Halden (~1min) & KR (~1min 15sec)

Delta makes a better route choice than Halden & KR...

...and gains about 50 seconds compared to Halden. The forking run by Halden, KR & Delta seems to be about 35seconds faster

Halden & KR lose about 20 seconds not going as straight to 7th control or just too much (slower) people to overtake

Haldens forking is clearly the fastest. Delta overtakes some teams going straight through the green to 10th

SNO & KR lose about 30 seconds on their forking. Delta is really fast on this part.

The gap between KR & leaders stays the same

KR gains 30 seconds through the shortest forking

Aproaching 16th controls - the gaps have stayed pretty much the same

AngA & Terä make a 20 second mistake. KR loses about 30 seconds on slower forking. All in all, all the forkings on controls 14-17 are pretty much equal

On the 18th control KR has gained ~25 seconds with strong legs

No big problems here. Delta & Halden run through the other forking after their own control. This is a mistake for Delta because of the following route choice. AngA & Terä catch Halden

Some variation on route choices. Delta loses 50 seconds compared to Halden

KR loses about 20 seconds compared to Halden on 20th control (maybe 10 seconds on a route choice and a small mistake aproaching the control). Linne, AngA & Terä lose about 20 seconds on longer forking. All in all, the forking of Linne, Terä & AngA on the last forking pair (18-21) is about 10 seconds faster

Going to the last control all the top teams run the same track made by women

¡Hasta la Jukola siempre!

2011-06-15T13:34:00.002+02:00

Kolme yötä Jukolaan on. Laskin ihan itse.

Lauantaina kello 22.55 Ravijoen päällä taivaskin herkistyy luonnon kauneuden edessä itkien miljoonia vesipisaroita tuhansien suunnistajien niskaan. Tanner tömisee kun 1500 henkeä juoksee salpalinjalta länteen päin muodostaen pitkän tuikkivan kiiltomadon. Loput hurraa. Hetken kuluttua siitä tuo kiiltomato hajoaa ja aloittaa tanssin ratamestarin laatiman koreografian pohjalta. Tuolla valosirkuksen keskellä mies kantaa ylpeänä vihreä-oranssi-valkoista paitaansa, jonka selässä lukee Angelniemen Ankkuri, ja jonka etumukseen on kiinnitettu numero 10.
Se olen minä.

Heitä sikaa

2011-06-05T19:45:00.000+02:00

Luulin, että Sikasuunnistuksen piti olla jo eilen, mutta sehän olikin vasta tänä aamuna.
Karsinan mestarihoitaja P.J. Petkunterä tarjosi alkupään pahnueelle sellaista rehua, että röh röh, nokkosterriinistä huolimatta tuloksena pelkkää lantaa. Kun tässä nyt oikein vääntelee ja kääntelee tuota karsinan karttaa, niin ehkä sieltä justiinsa voi 5 sekuntia virhettä löytää, yhteensä. Sillä jäätiin 13 sekuntia A-finaalista. En olisi päässyt finaaliin edes puhtaalla suorituksella - tai en siis päässyt finaaliin puhtaasta suorituksesta huolimatta. Uskon, että korpeaisi vähemmän, jos olisin rehellisesti ottanut minuutin koukut. Silloin voisi katsoa peiliin ja todeta, että ei muuta kuin lihoiksi. Nyt olo on jokseenkin epätodellinen. Tippui siinä tosiaan samasta pahnueesta niin Napolean - sprinttereiden vallankumouksen johtaja, Pyllerö, Orson, Wagner ja itse Nasukin.

B-finaalissa oli hyvä purkaa aggressiota. Aggressio purkautuikin varsin hyvin. 7. rastilla sössin (pysty)leimauksen ja jouduin röhnimään hiukan matkaa takaisin (+6sek), mutta ne olivatkin sitten ainoat sekunnit, jotka kartan reunaan joutui virheen merkiksi merkkaamaan. Kevään paras sprinttisuoritus tuli juuri siihen saumaan kun sen pitikin, valitettavasti vaan vähän väärässä seurassa. Ne pari samaa väliä, mitkä meillä oli A-luokan makkaroiden kanssa - ei olisi jäänyt ainakaan niistä kiinni. Röh, tavoitellaan kultapossukerhoon liittymistä taas vuoden päästä.

ps. Note to self: Älä jätä rankipisteiden keräämistä Silja-rastien varaan!

Sprintikästä viikkoa

2011-06-01T20:41:00.000+02:00

Sprinttikausi käy kuumimmillaan. Kisoja ja muita häppeningejä riittää jos jollekkin päivälle. Viime viikolla ohjelmassa oli Elostelua, Suomenlinnaa ja Maskua.

Jo kohtapian perinteikkääksi muodostuva Elonen-sprintti (hatun nosto järjestäjille) mutusteltiin aivan Jukola'13 maaston kupeessa. Itse kisasta on mutusteltu jo tovi, mutta kerrotaan sen verrran, että itse(kin) lankesin kartoittajan ansoihin ykkösrastilla parin kymmenen sekunnin edestä. Sen lisäksi tuli tehtyä yksi huono reitinvalinta, ja siinä se ero sitten olikin. Ykkösenkin koukeron olisi voinut kyllä jättää tekemättä hiukan rauhallisemmalla aloituksella, ehkä. Lähtöviivalla oli sen verran kylmä, että päätin testata tapojeni vastaista yli-aggressiivista aloitusta - ei toiminut. Sain kuitenkin läjän kaakkua ja pullaa, jotka menivät seuraavana päivänä yliopiston kahvihuoneessa varsin hyvin kaupaksi. Ensi vuonna koitan osua leipäpussiin.

Tulokset ja reittihärveli

Lauantaina sain toteutettua vuonna -98' PWT:ssä alkaneen haaveeni Suomenlinnassa suunnistamisesta. Saipa sitä yhden 13 vuotta odottaakkin. Minulla ei ollut hajuakaan, että jalon sprinttisuunnistuksemme harrastaminen kyseisillä hoodeilla on niin säädeltyä. Sen takia olen äärettömän iloinen, että käytin tilaisuuden hyväksi ja reissasin Jyväskylästä yhden treenin takia aina pääkaupunkiimme asti. Ja olihan se priimaa - totta tosiaan. Seuraavaa kertaa kun kuninkaan portti suunnistajille ovensa jälleen avaa voidaankin taas joutua odottelemaan toiset 13 vuotta. Sen sijaan olen äärettömän pettynyt, että en ottanut tilaisuudesta kaikkea irti, vaan lähdin toteuttamaan itseäni vajavaisella keskittymisellä. Se johti lopussa pariin täysin typerään reitinvalintavirheeseen. Reenin jälkeen olinkin enemmän pettynyt itseeni, kuin minkä tahansa huonosti menneen kisan takia. Turoilu herätti kuitenkin aika paljon ajatuksia - kun muutenkaan viime aikaiset suoritukset eivät mitään täydellisyyttä olleet hiponeet.

Seuraavana päivänä juostiin Masku-sprinttiä. Eilisestä sisuuntuneena päätin ja myös toteutin omaa juttuani. Tapojeni mukaan rauhallisesti liikkeelle. Ykkösvälillä 6 sek käkeen, mutta se olikin sitten koko kisan suurin tappio. Homma toimi (leimaamisia lukuunottamatta) miltei kuin kevään Portugalin leirillä konsanaan. Toki kirjautin itselleni virhettä 12 sekuntia, mutta tekeminen oli hallittua, sujuvaa ja edellä - ei kuitenkaan ns. nappijuoksu, kuten kisasivuilla väitetään minun sanoneeni. Leimauksissa menetin kyllä aikaa. Pukit oli jotenkin niin väärinpäin, että kädet sai pyöriä kuin kiinalaisella gymnastiikolla, jotta emitin sai koloonsa sujautettua. Pystyleimauksia en enää Särkänniemen jälkeen uskalla tehdä.
Hyvää suoritusta yleensä seuraa myös hyvä tulos. Korrelaatio näytti pätevän myös täällä. Iloista oli myös, että juoksuvire alkoi näyttämään heräämisen merkkejä.

Tulokset ja reittiärveli

Masku-sprintti

Ja loppuun pieni statementti:
Emit on kyllä auttamattoman turo järjestelmä sprinttisuunnistukseen. On se leimasin sitten miten päin tahansa, on se aina jollekkin väärinpäin. MINUN MIELESTÄNI järjestäjät tulisi ohjeistaa (pakottaa) laittamaan jokaiselle rastille kaksi leimausyksikköä, aivan vierekkäin ja molemminpäin. Näin leimaaminen sujuisi molemmista suunnista tultaessa sujuvasti, oli emitti sitten missä kädessä tahansa ja miten päin vaan. Sprintin marginaaleilla - Masku-sprintissä sekunti - se, miten päin leimasimet sattuvat osumaan voivat tehdä eron voiton ja tappion välillä. Ja milloin niistä pahvisista tarkastuslipukkeistakin luovuttiin. Nykyäänhän on tarjolla lähinnä jotain paperisia rimpuloita. Ei ole yhdessäkään kisassa tänä vuonna tullut tarkastuslippu maaliin asti.
Eli: leimasimia 2 / rasti ja molempiin suuntiin! Vielä parempi vaihtoehto olisi siirtyä SportIdentiin.

Molemminpuolinen vahinko

2011-05-17T20:59:00.000+02:00

Eipä tullut paljon positiivisia uutisia viikonlopun urheilurintamalta. Synkkiä senkin edestä.

Särkkänniemen sinänsä hieno huippuliiga oli omalta osaltani yksi niistä. Ei tullut hyvää tulosta, tuli hylsy, rasti jäi lopussa välistä. Oma kohtalo oli kuitenkin sinetöity jo sitä ennen, siinä samassa porua herättäneessä paikassa, kuin monella muullakin. Paljon on asiaa puitu keskustelupalstoilla, lähinnä ilmeisesti kuitenkin niiden toimesta, jotka paikalla itse eivät koskaan ole käyneet, eivätkä sprinttiä suunnistaneet, mikä on tietysti melko huvittavaa, tai surullista. No on asiasta jokunen järkeväkin kommentti kirjoitettu. Ainakin täällä ja täällä. Mielestäni V7 on tuonut kirjoituksessaan esille muitakin erinomaisen erinomaisia pointteja.

Itse juoksin vahingossa kielletyn kohdan yli mennessäni rastille 14. Tajusin asian matkalla kohti rastia 15, jonka kautta neljälletoista juoksin. Piti juosta vain samoja jälkiä takaisin, mutta jokin ei täsmännyt. Puska ja käytävä olivat täältä päästä selvemmät. Vilkaisu karttaan osoitti, että pitää juosta käytävään puskan vasemmalle puolelle. Tullesani käytävään totesin, että en muuten tullut tästä, vaikka mistään muualta ei pitänyt voida kartan perusteella tulla. Tajusin, että nyt muuten tuli hylsy. Puskin kuitenkin loppuun asti, sillä harvoin Suomessa pääsee näin hienoja sprinttejä juoksemaan.

Oma toimintani ja "ajatuksenjuoksuni" tuossa kohtaa meni suurinpiirtein näin:
Juoksen rantapolkua kolmentoista jälkeen kohti 14:sta. "Rantapolulta ylös lähtee portaat ja käytävä heti talon kulmasta talon jälkeen, käytävän jälkeen etuviistossa vasemmalla näkyy rasti(piste). Juokset matkalla 15 kautta, kato se. 14:sta leiman jälkeen samoja jälkiä takaisin." Parkkipaikan kiellettyä rasteria tuskin noteeraan lainkaan ajatuksissani mennessäni kohti 14:sta, koska se ei voi reitilleni osua. Sitten luen 15-16 väliä, "suoraviivaista reittiä vai onko isoa kiertoa - hapottaa", kunnes käännyn talon jälkeen ylös, näen heti rastin 15, jonka jälkeen katse alkaa hakea horisontista rastia 14. Näen rastin(pisteen), vasemmalla ei ole enää estettä, joten juoksen suoraan rastia kohti. Katse on ylhäällä, joten en huomaa, että askeleideni väliin jää poisleikattu puska. Käsi ojoon ja leima, samalla 15-16 väliä lukien "suora valinta", ja "samoja jälkiä takaisin viidelletoista". "Hetkinen, nyt ei samat jäljet johda kyllä käytävän päähän". Vilkaisu karttaan, "siinä on kielletty alue - puskan pää ja käytävän alku on tuossa - sinne". Juoksen käytävään tulosuunnasta puskan vasemmalle puolelle, niinkuin pitääkin. "En muuten tullut tästä - ... - taisi tulla hylsy". Leimaan 15:sta ja jatkan matkaa.

HENKILÖKOHTAINEN mielipiteeni on, että kartta oli periaatteessa ihan oikein, mutta käytännössä järjestäjän olisi pitänyt viitoittaa tuo puska (tai puuttuva puska, koska se ei ollut enää selvä), niin kuin lajisäännöissä ohjeistetaan (ja kilpailuohjeissa sanottiin). Uskon, että jos se olisi ollut viitoitettu niin hylsyjä tuosta paikasta olisi tullut tasan nolla. En usko, että TUOSTA paikasta kukaan oikaisi tahallaan. MUTTA väärinkäsitysten välttämiseksi en siis syytä järjestäjää, vaan olen sitä mieltä, että vikaa oli ihan yhtä paljon meissä urheilijoissakin.

Iltapäivällä juostiin vielä Hämeen AM-Sprinttiä osin samoissa maisemissa. Siinä onnistuin saamaan tuloksen, ihan kohtuullisenkin vielä, vaikka Mäksälle jäinkin kyllä ihan liikaa. Aamupäivän valtaisan pettymyksen jälkeen oli erittäin vaikea kasata keskittymistä kasaan, mutta oli se hyvä päästä vielä purkamaan agrea. Rankipojoja ei tästä startista kuitenkaan jaeltu, joten sarake meikäläisen osalta näyttää edelleen nollaa, ja jos ei Elosen tai Masku-Sprintin tulokset ehi rankille ennen SM-Sprinttiä, niin karsinnassa pääsen viime vuoden tavoin avaamaan latua. No samapa tuo.

SM-Maastoissakin tuli vielä sunnuntaina käytyä. Matkana 4km. Tavoitteena oli jäädä alle minuutti kärkeen, johon en pystynyt. Ero taisi olla lopulta 1.15, ja sija 36. Tiukkaahan tuossa oli edessä. 15 sek paremmin, niin sija olisi parantunut 19 pykälää, 15 sek huonommin, niin sija olisi huonontunut 2 pykälää. Ensimmäisen mutkan jälkeen sijassa ei juuri muutoksia tapahtunut, joten olisi pitänyt vetää agressiivisemmin vaan se alku, koska siinä oli melkoista sumppua. Ensimmäistä kertaa olin mukana, ja kokemus oli kaikinpuolin positiivinen, vaikka olo ei noissa karkeloissa kovin kotoisalta tuntunutkaan. Reitti oli kuitenkin mukava, Inov-8 toimivat jalassa mainiosti, ja sitä sai juostua itsensä hapoille aivan eri tavalla kuin reeneissä. Saatampa poiketa toistekkin.

Puhdistus

2011-05-08T15:50:00.000+02:00

Eilisen pölynsyönnin jälkeen keuhkot olivat ilmeisen täynnä sitä ihteään, sillä illalla elimistö aloitti puhdistusoperaation, ja alkoi puskea limaa joka rööristä. Sitä muuten tuli, ja sama meininki jatkui aamulla. Puhdistusoperaatio vauhdittui kuitenkin mukavasti, kun käytiin Janen kanssa Muuratsalossa käppäilemässä. Sinne taisi suurimmat karstat jäädä, sillä nyt olo alkaa olla normalisoitunut.


Muuratsalon Titanic

Another One Bites the Dust

2011-05-07T16:32:00.000+02:00

Finnspring-Silja-yöreeni-mallisuunnistus-Tiomila. Siinä kun viikkoon juoksi, reilun puolen vuoden tauon jälkeen, viisi kertaa pohjoismaalaisessa maastossa, niin olihan se lihaksistolle aikamoinen shokki. Tämä viikko onkin koitettu keräillä paletista levinneitä palasia kokoon, huonolla menestyksellä. On ollut sellainen kokovartalo jökki päällänsä, että pöh. Polarin fiilisnaamarista ei ole suupieliä saanut ylöspäin, ei sitten millään. "Ei mihinkään. Aivan järkyttävän tuntuista. Ei kulje juoksu, eikä hengitys. Pitäisikö tässä levätä vai koittaa vaan jatkaa suunnitelman mukaan, maanantain hierontaa odottaen." Näin on lukenut kommenteissa kutakuinkin joka reenin jälkeen, josta voikin päätellä, että en ole levännyt vaan jatkoin suunnitelman mukaan - maanantain hierontaa yhä odottaen. Tiiä sitten olisiko pitänyt ennemmin levätä, kuin väkisin yrittää tehdä kovempia reenejä puolilla jaloilla, mutta tänään oli jo hieman paremman tuntuista, kun starttasin Jyväskylässä varttimaratonille. Persu hölkkäkisa - kalliit osallistumismaksut, keskinkertaiset järjestelyt, olemattomat tarjoilut, huonot palkinnot. Reitti oli kuitenkin merkitty sen verran hyvin, että kärkiporukalle tietä lähtemään näyttänyt auto olisi voinut jäädä lähtemättä. Onhan se kiva kun pääsee ajelemaan pyöräteitä autolla, mutta siinä perässä ei olekkaan sitten niin kivaa. Silmät ja suu oli täynnä hiekkaa ja pölyä puolen kilsan jälkeen, kahden kilsan kohdalla nenä oli tukkeessa, mutta silmät vuosi norona, ja puolessa välissä sitä ajatteli, että lähteeköhän nämä pölyt keuhkoista ennen Jukolaa. Hence the headline. Aika tosin ei ollut häävi, ~35.20, mutta lopussa ei enää niin kiirettä ollutkaan, ja sai rauhassa jättää pienen hengitysraon edellä menneeseen autoon. Hence the headline also.
Ja ensi vuonna uudestaan.

Noche de Tiomila

2011-05-04T08:01:00.001+02:00

Ankkuri saavutti Tiomilasta (kohtuullisen) 19. sijan. Viime vuosina kun ollaan useampia kertoja oltu 10 parhaan joukossa, ei tuo suurempia tunteita herätä. Joukkueen suoritus oli melko tasapainoinen Mäksän ruskistusta (kirjaimellisesti) lukuunottamatta. Suunnistuksessa ei sorruttu suuriin virheisiin, ja tuo oli varmasti se sija mikä tällä kertaa ansaittiin. Harmittavia tuollaiset mahajutut.

Omaan suoritukseen olen talven sprinttisatsaustaustoihin nähden varsin tyytyväinen. Toteutin omaa taktiikkaani varmasta (yö)suunnistamisesta ja oman työn tekemisestä alusta loppuun asti. Toisaalta eipä siellä, ennen loppua, paljon muita näkynytkään. Virhettä tein noin kaksi minuuttia, joista 90% tiheikköjen keskellä rastinotoissa - eli tyhjillä tiheikkö alueilla en kuitenkaan osannut tulla tarpeeksi huolellisesti lipulle saakka. Muutoin suunnistus oli niistä muutamasta kevään metsäkeikasta ylivoimaisesti sujuvinta ja ennen kaikkea erittäin hallittua. Lihaksistolle metsään siirtyminen on vain ollut aikaisempia keväitä suurempi shokki, ja lihastasolla onkin ollut jonkinmoista jökkendaalia ilmassa, joka on vienyt juoksusta parhaan terän pois. Tämän huomasi myös Tiomilassa, jossa juoksuvire oli aika heikkoa. No nyt metsäkisat ovat taas Jukolaan asti taka-alalla ja painotus jälleen sprintissä. Eiköhän se juoksuvirekin sieltä taas puske esiin, kunhan maastojökit saa lihaksistosta pois.

Angelniemen Ankkuri - Tiomila 2011:
(Osuus - matka - juoksija - vaihtosija - aika - osuussija)

1. 12,0 km Janne Nurminen  36. 73.58 36.

2. 13,0 km Pekka Hyvönen  25. 85.41 31.

3. 11,7 km Vesa Mäkinen  25. 75.16 27.

4. 16,5 km Tuomo Mäkelä  32. 109.00 39.

5. 8,4 km Mikko Siren  26. 55.54 29.

6. 8,4 km Tuomas Kari  21. 51.48 17.

7. 7,2 km Arto Ranki  25. 44.30 35.

8. 12,3 km Aleksei Bortnik  21. 67.36 16.

9. 8,7 km Sasha Tcherbakov 19. 44.26 6.

10. 16,5 km Aleksi Sidorov  19. 93.24 28.

Oulusta Yläneelle - Helsingistä Rioon - Turusta Tukholmaan

2011-04-28T15:07:00.000+02:00

Oulusta Yläneelle

Tuli pääsiäisenä avattua kotimainen- ja samalla metsäsuunnistuskausi. Kovaksi on touhu mennyt, kun Finnspring-viestiinkiin pitää tulla lentäen. Saas nähä tuleeko tavaksi. FS-viesti oli kevään ensipuraisu pohjoismaalaiseen metsämaastoon. Edellinen kerta olikin 25-mannasta seuraavana päivänä, ja sen kyllä huomasi. Maastoaskel ei varsinaisesti ollut kovin tehokas - katse oli vielä enemmän maassa kuin horisontissa, ja itseluottamus omaan suunnistamiseen oli vähän hakusessa. Alkuvaikeuksien jälkeen pääsiin kuitenkin rytmiin kiinni (lue: Huovilan letkaan), ja sieltä se kertaalleen karannut Diman massiiviseksi levinnyt perse tulikin taas näkyviin. Oli se sen verran leveä, että ohi ei mahtunut, mutta tuntuma kärkeen kuitenkin säilyi vaihtoon saapuessa.

Juostiin sitä myös surullisen kuuluisat Siljarastit. Suhteellisen kovan treeniviikon päälle jalat olivat aika väsyneet jo FS:ssä, ja maastokeikka ei asianlaitaa varsinaisesti kohentanut. Siljassakin oli aluksi vaikeuksia saada maastosuunnistuksesta kiinni, mutta väärässä paikassa ollutta 7 rastia 2,5min koukattuani, otin vauhdista pari napsua pois ja homma alkoi sujumaan jollain tasolla.

Helsingistä Rioon

Eilen jatkoin maastokautta Jyväskylän parhaassa suunnistusmaastossa, Keljonkankaalla - harmi kun en saa nyt karttaa tähän. Lamppu oli päässä ja meininki oli jo ihan eri tasolla kuin viikonloppuna. Ja kun kaarsin Lakun meitin parkkipaikalle reenin päätteeksi, niin samalla hetkellä reidio rokin taajuudelta kuului nuo Steve Harrisin kirjoittamat yö-suunnistajille niin kovin tutut sanat. Piti siinä hetki istua ja feelistellä.

Turusta Tukholmaan

Nyt sitä ollaankin jo matkalla Tiomilaan. Ankkurin neljä ja puoli minuuttia keitettyä munaa kovuudeltaan vastaavassa joukkueessa juoksee toinen toistaan suolatummassa vedessä keitettyjä taito- ja/tai kulkupäälliköitä. Vaviskaa muut, täältä tulee:
1.G
2.Pleku
3.Maco
4.Mäksä
5.Mikko
6.Mädi
7.Ade
8.Allu
9.Sacha
10.Aleksi
(varalla Miika)

Aivan kaamiaa!

über Suissea

2011-04-15T19:38:00.000+02:00

Se on kisakausi avattu. Viime viikonloppuna Sveitsissä ampaistiin paikallista mestaruustason sprinttiä. Letkoissa oli jos jonkin maan sprinttimaajoukkuetta, joten taso oli erittäin mukava - kyllä oli hienoa juosta kisaa, kun vielä yleisöäkin oli radan varrella reippahasti. Mestaruudet jäi voittamatta, ja sveitsiläiset olivat aika suurella porukalla edellä, mutta oli siellä jotain positiivistakin havaittavissa. Sinänsä sujuvuus ja tekeminen kisassa oli varsin hyvää, vaan kun se ei kestänyt koko matkaa, niin se erinomainen sijoitus jäi ottamatta. Suomalaisten keskinäisessä kamppailussa oli tyytyminen kolmanteen sijaan.

En malttanut suunnistaa tarpeeksi tunnokkaasti loppuun asti, ja hävisin viimeisillä väleillä kautta linjan useampia sekunteja. Ehkä tuli kiire, ehkä yritin liikaa juosta kun totesin, että loppuveto ei nyt oikein irtoakkaan. Lisäksi otin matkan varrella yhden huonon valinnan, jossa tuli vielä häröiltyäkin. Kartan reunaan jouduin kirjaamaan 34 sekuntia virhettä - sellaista ei näissä gameksissa suvaita. Muutoin homma oli erittäin hyvin hanskassa. Jännä sinänsä, yleensä kun sujuu niinkin hyvin kuin nyt suurimman osan rataa, niin sujuvuus on yleensä priimaa koko radan. Pitkän välin häröilyn jälkeen sain siitä kuitenkin taas heti kiinni, kunnes lopussa sitten taas homma vähän karkasi lapasesta. Nyt pitäisi kaivaa jostain esiin se suoritusvarmuus, joka oli jo Portugalissa hyvin vahvasti läsnä.
Kisan reittihärveli täällä ja kartat alla.

Kisan ympärille rakennettu maajoukkueleiri oli tutun tehokas paketti. Perjantai-iltana suunnistettiin kovaa, lauantai-aamuna simuloitiin karsintaa, illemmalla kisat, ja sunnuntaina vielä pari tehokasta reeniä. Sujuvuus parani koko ajan leirin mittaan, ja viimeisen reenin puistossakin olo tuntui kotoisalta. Jaloissa oli tutun saanut olo leirin päätteeksi. Kurkussa sen sijaan ei. Jonkin kurkku tulehduksen sain nimittäin heti kättelyssä - epäilen, että majoituksesta. Tuskin se vielä ehti suuremmin suorituskykyyn leirin aikana vaikuttamaan, vaikka tukkoiselta olo tuntuikin, mutta tällä viikolla kylläkin. Tohtorin pika-viljelyn perusteella kurkusta ei mitään tautia löytynyt, mutta värin perusteella se muistutti enemmän tomaattia, ja oli viittä vaille turvonnut umpeen. Pitänee päivittää virustorjunta, vaikka ahkerasti siitä huolta olenkin pitänyt. Sen verran jouduin nöyrtymään, että harjoituspäivyriin piti keskiviikon 13.4 kohdalle merkitä saikkua ja lepo. Se oli ensimmäinen 'sairas'-päivä sitten helmikuun kahdennenkymmenennen viidennen - 2010. 413 päivää meni ilman mitään. No onneksi torstaina sain leimata kellokortin jo lähes normaaliin tapaan, vaikkei ihan täydellä pakalla vielä pelatakkaan. Huomenna tuo barbababa on toivottavasti jo paennut kurkustani, sillä ohjelmassa olisi viikonlopun verran maajoukkueleireilyä Turus. Ja saattaahan tuo olla, että ohjelmasta löytyy myös jonkin verran tehoja.

Leirin kartat:

French Connection

2011-03-23T12:27:00.001+02:00

Maajoukkue seikkailut jatkuivat viime viikonloppuna Ranskassa. Ohjelmassa oli yhdessä Ranskan sprintti-maajoukkueen kanssa tehtyjä reenejä, joten vertailupohjaa oli mukavasti tarjolla. Reenit olivat erinomaisia, kartat ja varsinkaan määritteet välistä ei niinkään. Mulla on nyt selvästi ongelmia noiden määritteiden kanssa - pitäs varmaan tehdä jotain. Leimauksiakin sai harjoitella, ja saa muuten jatkossakin - ettei tarvii turhaan juosta edes-takas. Omat suoritukset vaihtelivat maailmanluokan vedosta kauden huonoimpaan. Sen verran hektistä oli, että alko vissiin pää jo lopussa väsyä.
Anyway, erinomainen teho/taitopaketti, jonka tekeminen Suomessa olisi ollut mahdotonta.

Faktat tiskiin:

For Life's Ups and Downs

2011-03-16T09:54:00.002+02:00

Punavuoren Peikko

2011-03-16T09:52:00.002+02:00

Yes We CanO

2011-03-11T08:54:00.011+02:00

Cano, tuo valkoinen keidas keskellä Portugalin Alentejon villejä niittyjä toimi majapaikkana, kun 11 Ankkurin hurjaa, pari Eskotarta ja 1 vara-Esko ottivat tuntumaa kukin minkäkinlaiseen suunnistukseen. Perin irrallaan sivistyksestä pyörät pyörivät omaan hiljaiseen tahtiinsa pari vuosikymmentä perässä. Internetistä, automarketeista sun muista nykymaailman hullutuksista ei oltu kuultukaan, ja hyvä niin. Saipahan keskittyä olennaiseen.

Aamut alkoivat kirkonkellojen säestyksellä. Herätykseen riitti yleensä seitsemän lyöntiä, mutta välillä auringon nousua piti lähteä kujuilemaan jo kuuden kujautuksen jälkeen. Pasteleria avasi ovensa seitsemältä, ja kun aamulenkillä poikkesi ovesta sisään, veteli Señor Dorada tuoreita pasteijoita uunista. Takapihalta sai poimia sitruunat ja appelsiinit suoraan puusta, jos ei vahtikoiramme Sushi syönyt. Siitä ne päivät lähtivät liikkeelle.

Siitä sitä siirryttiin sitten kohta jo päivän ensimmäisiin karttahommiin. Toiset menivät metsään, myö Mäksän kanssa keskityttiin enemmän sprinttailuun. Saint Suliac, Mont Saint Michel, Saint Malo, Elvas, Alter, Evora, Arraiolos, Portalegre, Castelo de Vide ja Crato tulivat tutuiksi. Kolme ensinnä mainittua toki kisoja Ranskan puolella, johon tehtiin viikonlopun mittainen pikavisiitti ennen Portugaliin tuloa. 10 sprinttiä 11 päivään, osa kisoja, osa intervalleina, loput kovia reenejä + muutama metsäkeikka. Aika valmis olo näin leirin päätteeksi.

Kisojakin leirin varrelle siis mahtui. Alkuun käytiin parin päivän visiitillä Luoteis-Ranskassa, jossa ohjelmassa oli WEESOO eli pari hyvää sprinttiä + 1 varsin eksoottinen 1:1500/10m yö-sprintti Mont Saint Michelin muurien sisäpuolella. Vertailuun otin viime vuoden mm-kolmosen F. Tranchandin ja totesin, että mitä teknisempää sprinttiä (vaativaa reitinvalintaa ja tiukkaa cityä), sitä paremmin pärjään. Sitähän nuo Ranskalaiset uumoilivat myös MM:iin, kunnon hektistä ja tiukkoja valintoja tarjoavaa puhdasta city-sprinttiä - sopii mulle.
Portugalin puolella ohjelmassa oli POMmin pari metsäkisaa, joista tosin pitkän juoksin vain pk2-vk-harjoituksena. Keskimatkalle läksin sen mitä jalat vielä antoivat, mutta en tahtonut löytää lippua ympyrän keskeltä, en sitten millään. Vaativammat pätkät meni suht ok, mutta heti kun sai polkua alle ja piti palata metsän puolelle keskittyminen herpaantui ja tuli isompi tai pienempi koukku. Taidollinen keskittyminen tällä leirillä oli niin pitkälti sprintissä, että metsäkeikkoihin sitä ei enää oikein tuntunut riittävän. Keskimatkan jälkeen illalla kisailtu Portalegren yö-sprintti menikin taas kaikilla sektoreilla huomattavasti paremmin - niinkuin muutkin leirin sprintit. Muutenkin jäi sellainen olo, että panostuksen kohdentaminen sprinttiin on todellakin oikea tie.

Karttoja ja fotoja

-

It doesn't take a fool to remain sane, only running

2011-02-16T08:48:00.004+02:00

Kelit senku kovenee ja miähe karaistuu. Täytyy sanoa, että -29C näyttävää pakkasmittaria katsoesani en ole lainkaan pahoillani, että ohjelmasta löytyi pari äärimmäisen kevyttä päivää tähän väliin. Ja tänäänkin saa mennä halliin juoksemaan tasotestiä. Viikonloppuna suunta käykin sitten jälleen kerran kohti pääkaupunkiseutua, jossa maajoukkueen sprinttileiritys jatkuu.

Harjoittelu on edennut omalla painollaan ilman suurempia kommervenkkejä. Aikamoisen jökin sain kyllä aikaan edellisen postauksen jälkeen, kun innostuin rasittamaan hermostoa vähän liiaksi. Siinä ei juuri reidet kovassa vauhdissa heiluneet, mutta nyt tuntuisi siltä, että jalat toimivat taas. Kilon etappeja on tullut nieltyä tasaisesti 120 kappaleen pintaan viimeiset kolme viikkoa, ja tämän määrällisesti vähän kevyemmän viikon jälkeen juoksuaskelten määrää olisi tarkoitus kasvattaa taas noin 15000 askeleella viikossa. Kestävyystaiteilijan elämä on välillä yksinäistä katujen tallaamista, mutta mukana tulee fiiliksiä, joita saa vain yksin juostessaan. Se on sitä itteään.

For the First Time

2011-01-24T08:43:00.004+02:00

Tuli lauantaina avattua sekä (halli)kausi, että ura. Juoksin nimittäin elämäni ensimmäisen ratakisan. Matkana oli 1000m, ja tavoitteeksi olin asettanut 2.40 ajan alittamisen. Etukäteen vähän mietitytti kun Hippoksen neljälle radalle oli ilmoittautunut 14 juoksijaa, notta niinköhän siinä on jonkun piikit pohkeessa puolessa välissä ekaa kaarretta, mutta sujuvastihan tuo meni, lenkkareillakin.

Itse juoksussa ekat ~570m meni helposti, mutta siinä vaiheessa happo-heikkinen alkoi soittelemaan, ja vaikka olin antanut sihteerille selkeät ohjeet, että en ole paikalla, niin tuo pirulainen yhdisti samantien. Happo ei varsinaisesti kömpinyt reisiin, vaan valtasi ne sen siliän tien. Takareidet tosin oli edellispäivien reeneistä jo valmiiksi sen verran pinkeellä, että ihmekös tuo. Suht tasasia kierrosaikoja (31,67-32,93-32,48-33,00-32,26), mutta tavoitteesta jäin. Loppuaika 2.42., eli ei mitään maagista, mutta jos takareidet olisivat olleet kunnolla pelissä mukana, niin tuo pari sekuntia olisi varmasti lähtenyt pois, vaikka suhteellisen pitkiähän nuo sekunnit tuossa ovat. No eipä tässä liiemmälti kovia ole vielä tehty. Perjantaina uusi yritys, tällä kertaa matkana 3000m.

Harjoittelussa on nyt ensimmäinen, valmistava, vaihe takana. Tästä viikosta eteenpäin mukaan aletaan ottamaan tehojakin. Toistaiseksi niitä on tullut lähinnä vain maajoukkueleireillä. Talven harjoittelut ovat menneet kutakuinkin suunnitelmien mukaan, mitä nyt välillä on pitänyt vähän soveltaa kun Jyväskylässä ei ole raaskittu aurata teitä (hiekottamisesta on ihan turha edes unelmoida). Onwards!

Perinteinen polvi paketissa -teksti

2010-12-14T11:23:00.001+02:00

Vuosikertomus 1.11.2009-31.10.2010

Määrää: (Suluissa 2009)
Reeniä: 467h (369h)
Harjoituksia: 407 (294)
max: 2% (1%) 190<
vk: 13% (7% )170-189
pk: 70% (69%) 90-169
kevyt: 9% (10%) <90
voima: 5% (13%)

Noususumma: n.65000m (n.45000m)

Matkaa:
Jalalla: 3500km (1818km)
Hiihtäen: 8km (266km)
Pyörällä: 653km (989km)

Lajeittain:
Juoksua: 212h (100h)
Vaellusta: 86h (85h)
Hiihtoa: <1h (22h)
Pyöräilyä: 36h (51h)
Vesijuoksu: 8h (12h)
Koordinaatio: 18h (8h)
Suunnistusta: 76h (30h)
Voimaa: 25h (53h)
Pelejä: 3h (7h)

Kuukausittain:
Marraskuu: 40h 196km (41h 330km)
Joulukuu: 57h 316km (53h 385km)
Tammikuu: 56h 424km (61h 205km)
Helmikuu: 47h 332km (58h 219km)
Maaliskuu: 42h 307km (4h 12km)
Huhtikuu: 23h 153km (0h 0km)
Toukokuu: 35h 324km (2h 0km)
Kesäkuu: 33h 261km (9h 18km)
Heinäkuu: 46h 387km (26h 55km)
Elokuu: 37h 314km (30h 178km)
Syyskuu: 26h 233km (38h 176km)
Lokakuu: 24h 225km (43h 236km)

Suunnistusta:
76h 15min (29h 39min)
680km (257km)
Kilpailuja: 47

Muuta:
Sairas: 12 päivää (20 päivää)
Loukkaantunut: 35 päivää (205 päivää)
Matkustuspäiviä (yli 4h päivässä yhteen suuntaan): 69 (41)

- Tämä tarina alkaa analyysistä poiketen jo lokakuusta. Se alkoi Andalucian polttavan auringon alla. Lämpimintä syksyä (loppukesää) pukkasi 40 vuoteen. Aurinko porotti ja +30 oli harvase päivä. Mikon kanssa tuupattiin Monachilista mäkeä ylös ja alas, ja kierreltiin lähiseudun kisoja. Edellisen kauden mennessä kokonaan sivuun, harjoittelu tätä kautta varten oli aloitettu poikkeuksellisen aikaisin. Kyllä sitä tekemistä riittikin. Olin meinaan sysipaskassa kunnossa monen kuukauden pakkolevon jäljiltä - tosin pääsin todella yllättävän nopeasti kohtuulliseen vireeseen jo lokakuun loppuun mennessä, ja suunnistusnälkäkin oli kasvanut sen verran suureksi, että suorituksiin jaksoi keskittyä toden teolla. Kovat kisaviikonloput olivat silti elimistölle vähän liikaa ja möröt tulivat pariin otteeseen kylään.

- Marraskuu ja sama meininki jatkui. Täyttä höögiä ei vieläkään uskaltanut päälle laittaa, vaan polvea varoen toteutettiin. Ei liikaa määrää. Tehoja tuli kisoista, ei juuri muuten. Marraskuun lopussa 15km (175m) kotikaturace sujahti jo 51minuuttiin, mikä oli erittäin positiivinen yllätys. Vuorilla tuli tehtyä paljon pitkiä kävelyvaelluksia suurilla nousumäärillä, jonka ansiosta sohvalla surkastuneet lihaksetkin alkoivat taas näkyä.

- Joulukuun alussa ylös vuoristoon 2500m yläpuolelle satoi lumet. Sitä ei vielä kuitenkaan ollut liikaa ja pari ekaa viikkoa tuli harjoiteltua melko paljon ylhäällä viimeisistä mahdollisuuksista nauttien. Harjoittelu oli mitä suurinta nautintoa. Mulhacenkin ehdittiin valloittaa, kutakuinkin viimeisenä mahdollisena päivänä, ennen suurempien lumien tuloa. Edelleen oli melko lämmintäkin vuoden aikaan nähden. Jouluksi tuli reissattua YT:lle ja siellä pakkasta olikin aika rapsakasti. En halunnut ottaa riskejä polven suhteen ja joulun aika tulikin harjoiteltua aika kevyesti. Vuoden vaihteeksi palattiin taas Espanjaan.

- Tammikuun heti alkuun ohjelmassa oli tehoblokki, mutta neljännen päivän jälkeen möröt tulivat kylään ja lopetin sen kesken. Ne olivat oikeastaan ekat kunnon kisojen ulkopuolella tulleet tehot. Alkoi myös sataa, ja sitä sadetta piisasikin sitten enemmän kuin 50 vuoteen. Loppukuusta alkoi kulkea, mm. 6,4km ”maastojuoksu” sujahti 20.05.

- Helmikuun alussa tuli harjoiteltua viikon verran äärest hyvin, ja siihen päälle luiskahti 10km 32 tasan. Silloin näytti oikkenki hyvält. Loppukuu menikin sitten aika pitkälti reisille. Järkkäilin siinä leiriä ja tein karttaa. En ehtinyt palautua kunnolla reeneistä, enkä levätä tarpeeksi, joten tulin kipeäksi. Viikon verran meni levätessä. Se olikin kauden ainoa yli kahden päivän tauti, enkä sen jälkeen sitten kipeänä ole ollutkaan. Tuli pienen tauon jälkeen juostua taas muutama (hivenen eksoottinen) kisakin, joista ei kyllä paljon positiivisuutta herunut.

- Maaliskuussa oli sitten edessä paluu Suomeen. Harjoittelun suhteen oli pientä rimpuilua, kun oli priimaan tottunut. Talvinen Jyväskylä ei varsinaisesti suunnistajalle/juoksijalle mikään ihannepaikka ole. Tuli siinä tehtyä eka ratatreenikin yli vuoteen. Elimistö ei pelittänyt kunnolla ja jalat olivat jökissä lipsuttelusta - 5000m testijuoksu meni 15.50, joten se näkyi heti myös kulussa. Pari viikkoa rimpuilin liukkautta ja lumisuutta vastaan, sitten tuli polvi kipeäksi. Lepäsin viikon ja juoksin Spring Cupin. Siellä onnistuin sitten telomaan varpaankin, jonka seurauksena olen muuten kärsinyt viimeiset 3 kuukautta plantaarifaskiitista.

- Huhtikuu jatkui Spring Cupista Åhusin leirillä. Se meni puoliksi leväten varpaan takia. Toisen puoliskon sain sitten jo reenattua, mutta polvi oli taas kipeä, suunnistin kuitenkin ja homma oli erittäin hyvin hallussa. Kotiin päästyä marssin lääkäriin. Seuraavat kolme viikkoa menikin sitten enemmän tai kokonaan levätessä. Oli magneettikuvia ja rustovaurio, ajoittaista vesijuoksua, ja viimein polveen lyöty Durolane, joka vei kivut pois. Pääsin takaisin harjoittelun pariin tasan viikkoa ennen Tiomilaa. En ehtinyt kuitenkaan viiden viikon paskajakson jälkeen vireeseen, ja lihakset kramppailivat jo alkumatkasta.

- Toukokuun päätin pyhittää SM-sprintti projektille. Kahden ja puolen viikon rojekti alkoi Tiomilan jälkeen ja sisälsi AM-Sprintin, siihen heti päälle Juhan ja Heinin järkkäämän Kokkolan sprinttileirin, ja Raahesprintin. Sitten EM-katsastuksen, Elonen sprintin ja huipennukseksi SM-sprintin. Kokkolan leirillä tehoja tuli aivan liikaa edeltävään taukoon nähden ja olin sen jälkeen fyysisesti aivan poissa pelistä. Olo tuntui seuraavan kerran palautuneelta vasta SM:issä, jossa onnistuinkin tekemään koko rojektin parhaan suorituksen, mutta juoksukunto ei vielä ehtinyt mukaan. Heti SM-sprintin jälkeen aloitin Jukola-rojektin tekemällä ekan yli 1,5h juoksulenkin 8 viikkoon.

- Kesäkuun tähtäin oli Jukolassa, mutta ehti siinä juoksemaan Lakeuden ja kauden hienoimmat kotimaiset kisat Pellossa. Jukolassa sain 4.osuuden, mutta en onnistunut haluamallani tavalla. Ei ole ikinä mikään pummi häirinnyt mielenrauhaa niin pitkään, kuin se kolmosen koukku, jonka siellä tiheikön keskellä väänsin. 10.sija maistui silti hyvältä, vaikka paljon parempaakin oli tarjolla.

- Heinäkuussa kisailtiin sitten oikein urakalla. Ensin Kainuu ja sitten Imatran sprintti ja pari päivää Finillä. Kainuussa suunnistaminen oli mitä suurinta nautintoa. Varsinkin katsastuskisat olivat todella hienoja haasteita. Imatran sprintin aikaan olin 100% metsämoodissa ja taisin tehdä kauden huonoimman sprintti suorituksen. Silti sija oli (taas) katsastuksista paras. Kuun lopussa mentiin Ankkurin poikain kanssa yksiin maailmankaikkeuden hienoimpiin suunnistusmaastoihin, Juukaan. Suunnistus oli suurinta kuviteltavissa olevaa nautintoa ja suunnistin paremmin kuin koskaan.

- Elokuu menikin aika pitkälle SM:iä kohti reenatessa. Pääkaupunkiseudun lenkkipolut kävivät tutuiksi. Olihan siinä jotain AM-kisaa ja total chicken supreme juoksua. Kunto tuntui olevan nousussa.

- Syyskuun alun veritesteissä totesin, että hb oli tippunut normaalitasosta palttiarallaa 30 pykälää alaspäin. Tämä tuli jokseenkin yllätyksenä, sillä alla oli vielä varmuudeksi popsittu kuukauden rautakuuri, eikä reeneissäkään ollut tuntunut huonolta. Mitään muutakaan syytä ei löytynyt. Jatkoin rautakuuria kuukauden verran, tällä kertaa nestemäisenä, mutta eipä syyskuun loppuun mennessä tapahtunut mitään parannusta veriarvoihin. Tiedä sitten vaikuttiko tämä suuremmin suorituskykyyn SM:issä. Skotlannin PWT:ssä ainakin kulki mainiosti. Pari viikkoa sitten totesin veriarvojen olevan taas normaalilla tasolla.

- Lokakuu oli upeita reissuja puolillaan. 25-Manna oli seuralta mainio veto. Pekingin PWT kiertue maaginen sinänsä ja arvokasta kokemusta tulevaisuutta ajatellen. Marraskuun puolella vielä San Marinon PWT ja Venezia viimeistään näyttivät suunnan tulevaisuuden tavoitteille.

PWT San Marino - bellissimo

2010-11-17T09:53:00.008+02:00

Madiventuresit jatkuivat viime viikonloppuna Alonten, San Marinon ja Venezian maisemissa. Matkaseuraksi oli valikoitunut EM-maastoihin valmistautuva Mårten B. Boström, joten kisojen lisäksi lenkillä piti käydä kolmasti päivässä, ainakin. Torstaina käytiin kipaisemassa Alontessa pre-eventit, pastapartyt ja wine tastingit jo 2008 tutuksi tulleella viinitilalla. Perjantaiksi siirryttiin sitten San Marinoon, jossa Monte Cerreton pusikoissa juostiin jotain lyhennetyn keskimatkan ja metsäsprintin sekoitusta. Kisa oli samalla Adriatic Meetingin eka osakisa. Reissi meni muuten hyvin, mutta muutamassa paikassa juutuin piikkipuskiin niin, että piti palata kokonaan takaisin ja etsiä vaihtoehtoista valintaa alle. Siitä se parin minuutin ero kärkeen aikalailla jo syntyikin. Vähän toki tietysti säästeltiin seuraavan päivän pääkisaa varten. Results.

Monte Cerreto

Reissun varsinainen tarkoitus oli lauantaina juostu PWT San Marinon vanhassa kaupungissa (samalla Adriatic Meetingin toinen osakisa). Penkkaa ja tiukkaa reitinvalintaa piisasi reilusti. Kerrassaan erinomaista haastavaa sprinttisuunnistusta alusta loppuun. Oli varmasti yksi vaikeimmista sprinteistä mitä olen juossut. Myös kisan aikaiset näkymät ansaitsevat maininnan, kun matalalla roikkuneet pilvet mahdollistivat auringonpaisteessa juoksemisen pilvien yläpuolella, silti vain 600-700 metrin korkeudessa.
Tuloksiin ja radan haastavuuteen nähden kisa meni suht hyvin. Yhden selkeän suunnistusvirheen tein kun 7-8välillä meinasin pienipiirteisellä kartalla sekoittaa kampajyrkänteen portaisiin. Tarkastuspysähdykseen jälkeen totesin kuitenkin faktat ja palasin "oikealle vasemmalle" reitinvalinnalle. Aikaa meni hukkaan ehkä n.15 sekuntia. 13-14 välillä en hahmottanut kaikkia retinvalintoja kunnolla ja otin väärän valinnan, jossa meni hukkaan n. 20sekuntia. Splitsejä ei netissä ole, mutta ainakin Oysteinille hävisin 25sekkaa tällä välillä. Muuten kisa sujui aika lailla nappiin ja podiumille vei tie. Oystein vei taas voiton, josta jäin 34 sekuntia, mikä on muuten 1 sekunti vähemmän kuin Perthissä, joten kehitystä on selvästi tapahtunut. Results. Saturaisen lisäksi taskuun jäi reilusti kokemusta ja itseluottamusta omiin citysprint abiliteetteihin. Valintaa alla.

San Marino K-14

San Marino 14-17

San Marino 17-Maali

Sunnuntaina juostiin vielä bonukseksi Venetsian cityreissi. Kaksi vuotta sitten olin toinen, joten lähdin vain ja ainoastaan voittamaan. Matkaa linnuntietä oli mitattu reilu kymppi, mutta juostu matka huiteli jossain 17-18km välissä. Kartan reunaan merkattu "noususumma" 80m, muuten tarkoittaa, että optimireitinvalinnalla on 80 siltaa, joista jokaisessa tulee vähintään se 2 metriä nousua, joten ei se ihan flattia koko ajan ole, vaikka tavallaan onkin.
Ihan samanlaiseen sujuvuuteen en yltänyt kuin ensimmäisellä kerralla 2008 (0 sekuntia virhettä), sillä nyt suunnistusvirhettä tein melkein minuutin (1:15'' - 15:15'' - 17:5'' ja 22:15'') + reitinvalintavirhettä toisen samanmoisen (1:15'' ja 24:45''). Aikaa meni hukkaan myös 18-19 välillä, jossa tuuttasin täydellä vauhdilla yhteen jonkun mummelin kanssa. Molemmat luki karttaa ja päät yhteen kops. Siinä kirjaimellisesti aitaa kaatui (ja ehkä mahdollisesti joku ravintolan pöytä ja tuoli myös). Hetken aikaa (~20sekuntia) siinä keräiltiin ja tarkasteltiin vaurioita (toistemme, emme ravintolan) ja todettiin, että pahimmilta tappioilta vältyttiin, ja matka jatkui. Kisan jälkeen tosin kotona karttaa piirtäessäni totesin, että en muista mitään törmäystä edeltävistä väleistä 17-18 ja 18-19. Ei mitään hajua mistä olen juossut, eikä mitään muistikuvia kyseisiltä väleiltä.
Näillä ehti kisassa viidenneksi. Results (sivulla 32). Tosin pitää todeta, että 4 edellä ollutta lähtivät kaikki aika alussa, jolloin ihmisiä on ratkaisevasti vähemmän kaduilla.
Venetsian kisa on hieno, mutta juuri edellämainittujen tilanteiden ja ajoittaisen ihmisvilinän väistelyn takia siitä ei ihan 100%:sesti pääse nauttimaan. Toki Venetsiasta pitää sitä voittoa jahdata myös tulevaisuudessa, kenties kesällä 2014.

Venezia 1

Venezia 2

Kuvia reissusta

CV:hen voi lisätä myös sen, että paluumatkalla ohitin meitin Italialaisella orilla, Fiat Pandalla yhden Maseratin ja kaksi Porchea.

VCD - check

2010-11-03T15:16:00.004+02:00

Muistaakseni pari talvea sitten astelin rasitusastmaan viittaavien oireiden takia ensimmäisen kerran lääkärin pakeille. Laitettiin tutkimukset alulle. Otettiin allergiatestit ja muut härpäkkeet, ja sitten piti ruveta puhaltamaan. 2009 olin kuitenkin sen verran telakalla, että astmatestit ja rasitustestit jäivät tekemättä. Tutkimukset jatkuivat taas tänä vuonna, ja puhaltelemassa käytiin kerran jos toisenkin, kopissa ja matolla. Yleisellä puolella kun tutkittiin, niin mikään ei kovin nopeasti tapahdu. Testien välillä vierähti helposti aina pari kuukautta. Jossain vaiheessa kuitenkin todettiin, että olen astmavapaa yksilö. Mutta jostainhan se ajoittainen hapenoton vaikeus kuitenkin johtuu, ja taas odotettiin pari kuukautta seuraavia testejä.

Eilen sain sitten vihdoin ja viimein diagnoosin, jota jo astmaattisuustestien jälkeen epäiltiin: Vocal Cord Dysfunction. Suomessa on kuulemma yksi ihminen, joka asiasta tietää yhtään enemmän, joten joudun tyytymään kaikkien tieteiden totuuden äidin, wikipedian apuun: VCD.
Lyhyesti sanottuna kun keuhkot vetävät ilmaa sisäänsä, äänihuulet ovat normaalisti apposen auki, mutta VCD:ssä ne rupeaa menemään kiinni ja näin ilma ei pääse keuhkoihin.

Parantavaa hoitoa ei tunneta, joten asian saattamiseksi paremmalle tolalle kävin tänään puheterapeutilla. Juttujen tasoon ei kuulemma parannusta ole luvassa, mutta hengittämiseen, joka empiiriseen tutkimukseen perustuen näyttelee jonkinmoista roolia myös maksimaalisessa urheilusuorituksessa, löytyy kuulemma apuja. Sain läjäpäin neuvoja hengitystekniikan parantamiseksi, jotka saattavat autaa äänihuulia kohti normaalimpaa toimintaa. Hengittäminen on oikeastaan aika monimutkainen prosessi ja hapenkulku aika monesta asiasta kiinni, sen opin tänään. Ei ne meikäläisen hengityselimet muutenkaan ihan oppikirjan mukaan happea keuhkoihin kuljettaneet. Hyvä, että tulee nyt kiinnitettyä siihenkin samalla huomiota. Anyway jos tunnet jonkun vastaavan tapauksen niin ilmianna ihmeessä.

Seuraavaksi sitten kausianalyysiä, mut nyt syksyn sateiseen ja pimenevään iltaan. Maantie siellä jo kaipaa kenkäni kepeää kosketusta. Aion juosta, ja kovaa. Reenin jälkeen ohjelmassa ei ole persehierontaa, vaan voicemassagea.

PWT Beijing - gōngfū

2010-10-31T11:41:00.008+02:00

Pekingin PWT kiertue on takanapäin. Hieno kokemus kaikinpuolin. Kolme kovaa kisaa ja tonneittain oheissälää kaupan päälle. Kisat olisivat saaneet mennä paremmin, mutta jos nyt ylimääräiset juanit jäivätkin tällä kertaa kotiuttamatta, niin erinomaisen arvokasta kokemusta kansainvälisistä gameksista ainakin tuli lisää. Ja tulevaisuuden kuviot selkiytyivät entisestään. PWT:n yhteydessä juostiin myös Kiinan mestaruuskisoja. Homma oli viety isolle ja isojen kisojen tuntu oli vahvasti läsnä. Osanottajia Kiinan mestaruuskisoissa oli reipas 2000 + siihen vielä 1000 osallistujaa Pekingin keski-koulujen välisistä päälle. Ja järjestelyt toimivat. Kylkeen oli ämpätty screenit ja muut härpäkkeet tv-tuotantoja myöten. Kameramiehiä oli maasto puolillaan, kisakeskuksesta puhumattakaan. Myös oma leimausjärjestelmä, Learnjoy, oli kop.. kehitetty. Ei huonosti maassa, jonne suunnistus rantautui PWT:n mukana vasta 12 vuotta sitten. Kungfua!

PWT-kisoja oli siis kolme. Yksi puhdas puisto/metsä sprintti, yksi keskimatka ja yksi old-school PWT-kisa. Ensimmäisenä juostiin Kiinan mestaruus sprintin yhteydessä puhdasta puisto/metsä-sprinttiä. Kisa ei varsinaisesti ollut mikään succee. En tiedä mistä johtui, huonoista unista vai alaspäin olemisesta, mutta olin fyyisesti vielä aivan ulapalla ja koneesta ei saanut mitään irti. Suunnistustehtävistä suoriuduin alkumatkasta kohtuullisesti, kunnes pitkän 10-11 välin lopussa valitsin väärän polun, joka vei minut ulos kartalta. Siellä sattui olemaan vielä aivan samanlainen aukko, jossa rastikin oli, joten ihan heti en tajunnut olevani aavistuksen liikaa idässä. Se ol sit vähä niinku siin. Olin 15.

PWT 1 - Beijing Olympic Park

Toinen kisa juostiin Kiinan mestaruus keskimatkan yhteydessä. Maasto oli verrattain erikoista, ja kerran toisensa perään joutui toteamaan puuston hieman erilaiseksi, mitä oli kuvitellut. Fyysinen vire oli jo aivan eri luokkaa kuin ekassa kisassa, ja jopa kulkua oli havaittavissa. Lähdin varovaisesti liikkelle, mutta heti kakkosella sain etsittyä ympyrässä suppaa yli minuutin, vaikken yli 15metriä rastista varmaan missään vaiheessa ollutkaan. Sen jälkeen homma sujui. Olin tulossa tukevasti kuuen sakkiin, mutta 4 viimeinen rasti, aukko tiheikön keskellä, oli kyllä kunnon tiheikön keskellä, mutta ei rastiympyrän, vaan sen reunalla, ja sitä pörrätessä ja siltä lähdettäessä menetin pari minuuttia ja valahdin sijalle 9.

PWT 2 - Bei Kong Forest Park

Kolmas kisa juostiin Summer Palacen pohjois-hoodeilla. Kiinan mestikset oli ohi ja nyt juostiin vain PWT:tä. Matkana oli jälleen sprintti, mutta muuten mentiinkiin old-school PWT:n tapaan, kun ISSOM:sta ei oltu vielä kuultukaan ja ylitsepääsemättömät kohteet voitiin tiivistää lauseeseen "if you can jump it, jump it". Kartasta oli aika vaikea saada käsitystä, että mistä pääsee ja mistä ei, joten päätin kiertää kaikki yhtenäiset muurit. Jossain kohtaa se kannatti, jossain kohtaa tuli takkiin aika rumasti (11-12 & 13-14). Yuri Omeltchenkomaisella rohkeudella oltaisi tultu. Olin taas 9, ja hampaankoloon jäi, sanoisinko, että paljon.

PWT 3 - Summer Palace

Kuvia reissusta täällä ja PWT sivuilla lisää settiä kisoista.

Kisojen väleihin oli järjestetty sightseeingiä ja muuta mukavaa. Kyllähän tuolla ihmeteltävää riitti Kiinan muurin, kiellettyn kaupungin ja taksikuskien lisäksikin. Yhtenä välipäivänä juostiin mm. orientshow, ja ihan showmielessä juostiinkin, koska kellään ei ollut urheiluvermettä mukana. Hengästyneen näköinen ilme on vain feikkiä.

Orientshow

Osterbo

Osterbo

Seuraavalla kerralla kausianalyysiä ja sitten uuteen sesongiin uusin kujein.

Wii ja kookospallot

2010-10-13T13:48:00.007+02:00

Mannassa saavutettiin siis mukava 3. sija!

Oli hienoa fiilistä ja hienoa maastoa, ja hienoa menestystäkin vielä. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että kyllähän se Manna jännitti, tosin vasta oman osuuden jälkeen, mutta kivaa oli jännittää silloinkin, varsinkin ankkuriosuuden aikana. Kuten aikaisemmin tuli todettua, Manna on hieno viesti.

Menestyksen kunniaksi julkaisen yksityiskohtaisen tarinan oman osuuteni vaiheista. Karttaa en valitettavasti pysty tarjoamaan, koska se ajautui väärään letkaan, mutta eipä siinä ihmeellistä olisi. B-hajontaa juoksin.
K-1: Lataan itseni letkan jatkoksi ja luen tiukasti karttaa. K-pisteen jälkeen ohitan mykoplasma-hytösen. Suoritan ohituksen varmuudeksi puun takaa, etten saa tartuntaa. Hiukan ennen rastia letka jakaantuu kahtia, lyhyemmälle ja pidemmälle hajonnalle. Käyn varmuuden vuoksi ensin lyhyen hajonnan kautta, josta suuntaan sitten suoraan omalle pidemmälle hajonnaleni. Aikahukkaa kertyy noin 15 sekuntia. Leimaan rastilla samaan aikaan Muukkosen kanssa, jolla on tietääkseni sama rata. Lyön koukun kiinni.
1-2: ei muistikuvia
2-3: ei muistikuvia
3-4: ei muistikuvia
4-5: ei muistikuvia
5-6: ei muistikuvia
6-7: ei muistikuvia
7-8: Hämäriä muistikuvia, että olisin huudellut edellä menneelle Sävedalenin linkkimiehelle jotain samasta rastista ja muukkosesta, sekä mahdollisista ehdotuksista/käskyistä lisätä vauhtia. Ilmeisesti valko-venäjän kielen taitoni on ruosteessa, sillä jumitan tiheikössä uralle ja naru katkeaa. Näen vielä vilauksen vihreää paitaa leimaamassa rastilla.
8-9-10-11-12-M: Saan suunnistaa itse. On helppoa, joten vedän minkä kintuista lähtee. 9:n jälkeen näen Skarholtin selän 100metriä edellä, mutta muita ei enää näy. Tokavikan jälkeen kuulen kun Lidingöä hehkutetaan kärjessä vaihtoon. Totean, että lopussa on täytynyt olla vielä (epä)reilu hajonta. Tulen 45 sekuntia perässä.

-

Kisan jälkeen mentiin pitämään vielä Tiomila-leiriä. Kovimmat karjut vetivät samana iltana vielä yö-reenin, mutta meikäläisen kintuilla ei uskalla kuin kerran päivässä metsään, joten jouduin odottamaan seuraavaan aamuun asti, ennen kuin pääsiin taas irti. Onneksi Vanha Kazan sentään lämmitti mieltä. Koska Paradisetin keikasta säilyi muistona karttakin, niin laitetaan tuo eetteriin:

paradiset

ja loppuun vielä leukoplast-kevennys:

Syksy

2010-10-07T07:58:00.004+02:00

"Oli tossa eilen Aden kanssa lounaalla juttua, että prkl ku Mäksän kotisivujen päivitystahti on hidastunut merkittävästi. Noh, sivulauseessa totesimme, että ei se meitin omien blogijuttujen tuottaminenkaan niin hirveän säännöllistä ole. Syynähän on pääasiassa se, että ei ole mitään kerrottavaa. Toiseksi tää opiskelijaelämä on taas pitkästä aikaa niin hetkistä ettei oikein ehdi. Kaikenlaista raporttia ja harkkatyötä pitää olla tekemässä jatkuvalla syötöllä. Nyt on kuitenkin 25-manna niin lähellä, ettei millään pysty keskittymään mihinkään koulujuttuihin. Tälläiselle perusvatussillehan 25-manna kuuluu kauden päätavoitteisiin. Taitaa jännittääkin kun tänään intervallereissa oli pakki niin sekaisin, ettei juoksu oikein kulkenut. Mut niin oli Adellakin eilen, joten totesimme sen johtuvan kouluruuasta. Onneks tässä on vielä pari päivää aikaa vedellä supertäsmäreenejä ja ravistella pohkeita".

Mutta laitetaampa lyhyt kertaus mitä PWT:n jälkeen on tullut tehtyä:
-Polvi tuli Skotlannissa kipeäksi (plantaarifaskiittikin jatkaa pientä vaivaamistaan)
-Karsinta (4.) ja kipeä polvi, joten ei finaalia
-Pitkä hajonta (11.), ja 1463 päivää kestänyt putkeni meni poikki. Siitä olen muuten ikuisesti katkera, ikuisesti.
-Yksi aamuinen yö-reeni...
-...ja niillä pohjilla ei lamppu pysynyt päässä, kirjaimellisesti (20.)

Nyt Mannaan. Ei se oikeasti jännitä. Ei oikein mikään jännitä enää. Se on sääli, sillä yleensä juoksen paremmin kuin vähän jännittää. Mutta Manna sytyttää. Manna on hieno viesti, jossa on yleensä erinomainen tunnelma, kun yleisörastilla on bussilastillinen seuran jäseniä kannustamassa, ne samat papat, joita itse kannusti ja katsoi ylöspäin junnuna, on siellä huutamassa. Se on hienoa se. Tosin tänä vuonna nuo ruotsalaiset ovat laittaneet varvauksen vain ankkuri-osuudelle, prkl. No toisella osuudella, jota olen juossut niin kauan kuin muistan, on myös yleensä hyvä ja reipas meininki. Mannan päälle sitten vähän Tiomila-leireilyä. Metsässä ei kyllä liikaa uskalla juosta, polvi ei meinaan tykkään. Pitää varmistaa juoksukykyisyys ainakin tämän kuun loppuun asti. Sitten pitää katsoa, pitääkö mennä remonttiin. Harjoittelu on Skotlannin keikan jälkeen ollut melkoista täsmäreenailua. Yhtään ylimääräistä ei ole tullut tehtyä, ainostaan pakolliset. Virettä ja vauhtia on kuitenkin yritetty pitää yllä tuleva Beijingin keikka mielessä. Siellä isketään yakuzat ankkalampeen.

PWT - A' Phìob Mhòr

2010-09-14T14:13:00.014+02:00

Viikonloppuna tehtiin pikavisiitti Skotlantiin, jossa ohjelmassa oli kuninkaiden puutarhaa, labyrinttiä ja Perthin keskustaa säkkipillien säestyksellä, PWT:tä siis.

Homma lyötiin tulille perjantain karsinnalla, jossa rahvas joutui karsimaan pääsystä lauantain finaaliin. Aateliset juoksivat alle saman radan omana prologinaan ilman karsiutumisen mahdollisuutta. Scone Palacen puistikossa käyty kisa oli yllättävän haastellinen. 150 vuotta vanhat puut alkoivat olemaan sitä kokoa, että niiden kuvaaminen kartalle ei välttämättä ollut kaikkein yksiselitteisintä puuhaa, ainakaan siinä vaiheessa kun oksat ja lehdet laskeutuivat maahan asti 10 metrin säteellä rungosta. Pikkukoukkua tulikin survottua siellä sun täällä, yhden huonon reitinvalinnan säestyksellä yhteensä minuutin verran, mutta sama oli meininki muillakin, ja karsinnasta irtosi niukka voitto. Aatelisten prologissa aika olisi riittäänt viidenteen sijaan.

Tulokset ja reittihärveli (aateliset)

Loppuverryttelyksi oli pieni kuusiaitalabyrinttisuunnistus:

ja videot siitä.

Finaali käytiin Perthin keskustassa alueella, joka 1:4000 mittakaavaisena vei alle yhden neljäsosan A4:sesta. Tunnelma oli rahvaalle ainutlaatuinen. Kävelykatua, pieniä kujia, paljon yleisöä, vielä enemmän ihmettelijöitä ja yleistä populaa kaduilla, screenit ja muut, sekä kaikki tunteva Forsberg hehkuttamassa. Kun lähtökynnykselläkin sai istuskella hotellin baarissa manu-everton peliä katsellen, niin oli puitteet kohillaan. Eikä bankettikaan jättänyt kylmäksi.

Kisa oli succeee. Kunhan löysin ykkösvälin kartalta homma alkoi sujumaan kuin itsestään. Sujuvuus oli tapissa ja homma reilusti edellä koko ajan. Virhettä laskin 5 sekuntia + toisen samanmoisen reitinvalinnoista. Ja kerrankin kävi niin, että tuli oltua sen sekuntiryppään edellä ja siinä samalla kavuttua podiumille. GG:täkin johdin vielä vikassa radiossa 7 sekalla, mutta tuohan yltyi brittien mylvinnässä sellaiseen menoon lopussa, että ei pystyynt vastaamaan. Osterbo olikin sitten reilusti edellä. Vitosen kun juoksis minuutin kovempaa, niin pystyis haastamaan. Siinä sitä onkin tavoitetta ens talveksi.

Tulokset ja reittihärveli sekä parit fotot

Järjestäjien sivuilla lisää fotoo, juttuu ja mapaa.

LETS ROCK

2010-08-23T11:47:00.003+02:00

Eilen juostiin huikaiseva otatus Jyväskylä Rockin jälkihöyryissä, nimittäin Laajavuori Double Chicken Supreme Run. Hienoin juoksukisa johon olen ikinä ottanut osaa.

Kävin juoksemassa tämän ~10,2km reitin jo vajaa kolme viikkoa sitten kertaalleen, joten asiaankuuluvaa kunnioitusta reittiä kohtaan oli jo ennen starttia. Taktiikkana oli maltillisen alkuvauhdin lisäksi juosta kaikki ylämäet hieman passaillen, ja iskeä niitä seuraavissa alamäissä. Taktiikka onnistui täydellisesti. Janille hävisin minuutin, mutta Ankkurin jäsentenvälisissä sain pidettyä A-P:n takana. Ilmaisu on toki hieman harhaanjohtava ja A-P:n eduksi onkin todettava, että A-P oli koko porukan ainoa, joka edes yritti Janin perässä roikkua. 6,9kilometrin ajan tämä onnistuikin A-P:lta varsin menestyksekkäästi, mutta sitten happo-heikkinen oli alkanut soittelemaan ja asiaa oli juuri A-P:lle. Isojen nousujen alettua A-P:n mutkalle kaartunut selkä läheni metri metriltä, kunnes hyppyrimäen portaita ylösnoustessa sain A-P:n selän kiinni. Loppu olikin suoraan kosmetiikkaosastolta, verta, hikeä ja maitohappoa. Vikalla kilsalla yritin vielä viikolla 15' 5000m:lla alittaneen Hellin selkää kiinni, mutta matka loppui kesken. Maalissa olo oli niin hyvävoimainen, että olisihan sitä Janinkin vauhtia voinut lähteä koittamaan. Toki siinä olisi voinut käydä niin, että takareidet olisivat vielä kipeämmät kuin nyt, eikä aika välttämättä yhtään parempi.

GÔTT MUSS!

Ammuu

2010-08-16T09:27:00.003+02:00

Tuli eilen, pahennusta herättävää sanavalintaa käyttääkseni, kolattua kauden toinen suunnistuksen viestin aluemestaruus kulta. Niinpä. Toki aloitin kullittelun jo lauantaina henkilökohtaisella pitkällä matkalla. Kohtuullisia suunnistussuorituksia, minuutin verran virhettä per kisa. Ei siinä kummempaa. Sellaisen havainnoin tein, että aika paljon tuli vilkuiltua kompassia, varmistusmielessä siis, vaikka oli kuinka selkeää. Fyysisesti oli aikamoista puskemista ja yrittämistä, vauhdikasta kumminkin. Pientä harjoitusväsymystä on ilmassa. Kisojen sykkeetkin vahvistivat epäilykset pienen lepojakson tarpeellisuudesta - sykekeskiarvot ja davidovit jäivät meinaan melko mataliksi. No se niistä. Reittihärvelit ja tulokset täällä

Ämmämmätkin menivät. CWK uhmasi painovoimaa ja päätti 11vuoden odotukseni, joka alkoi vuonna 1999 CWK:n dominoidessa O-festivalenilla Oslolaisen kasvattajaseuransa Heming-Njård O-lagin riveissä. Täytyy sanoa, että oli hienoa katsella kun turskaa purtiin maalissa. Oikeaan osoitteeseen meni voitto, ihan sama vaikka postilokeron numero ei ollutkaan tampere kymmenen. Ei se Pasinkaan mitali kyllä kaukana ollut - olisi 40740:kiin yhden lisää suonut. Jostain syystä erittäin positiivisia fiiliksiä herätti myös katsoa Suomen nuoremman kaartin menoa tv:stä. Pitkää matkaa tosin en katsonut, koska olin samaan aikaan Karjaalla jyystämässä omaa puolitoistatuntistani.

Mutta muistakaa kun ensi kerralla menette saunaan - yksi kultalonkero vastaa viittä tavallista.

AngA Koli-Juuka 2010 day 4

2010-08-01T19:38:00.006+02:00

Ja tänään suunnistettiin pitkää, kartan vaihdolla.

Tahkovaara osa1

Tahkovaara osa2

Ei ollut keskittyminen enää niin hyvää kuin aikaisemmissa reeneissä, mutta hyvin loimusin silti rasteille. Valitettavasti meinasi tulla vähän kiire ja loppulenkillä jouduin jättämään pari rastia välistä. Hieman alkoi myös leirin rasitukset ja juomarastittomuus tuntua vikassa nousussa. Yhdellä suolla näin muuten saletisti karhun jäljet.

Oli muuten aivan helmi leiri setteineen kokonaisuuksineen, ja maastot, kulunutta sanontaa käyttääkseni, aivan pelkkää priimaa!

This fucking training camp is over

AngA Koli-Juuka 2010 day 3

2010-07-31T18:42:00.003+02:00

Aamulla roimittiin 4h-kerhon setti Kolin maisemissa.

Profiili

JamJamKoskela etsii uimapaikkaa

Päivä katsottiin vanhoja suunnistus-uutisointeja. Ari Anjala ja Jarmo Tonder ovat taistelleet SM-pitkän mestaruudesta. Suunnistusta ollaan oltu viemässä olympialaisiin aikaisintaan vuonna 2008, ja ulkomaalaisia ollaan oltu perässä vauhtikestävyys ja taitoharjoittelussa. Hyvää muusia.

Illan ohjelmassa oli 1,5h pelailua ja kuntopiiri. Houmenna suunnistetaan pitkää.

AngA Koli-Juuka 2010 day 2

2010-07-30T13:24:00.004+02:00

Laitetaan tähän alkuun vielä oleellista faktaa eiliseltä eli suunkautta nautitut nesteet: 8 litraa.

Tämä päivä alkoi kello 7.24 17minuutin aamulenkillä ja venyttelyillä. Eilisen jälkeen +27C tuntui mukavan viileältä, kun suunnattiin Janne Nurmisen mielestä MAAILMANKAIKKEUDEN HIENOIMPAAN SUUNNISTUSMAASTOON, Perävaaraan. Ja täytyy sanoa, että olen G:n kanssa samaa mieltä. Cours'setteri Tuomo "Rappio" Mäkelä, oli laatinut miulle 7,9km haasteen. Alussa homma oli vähän hakusessa, ja ykkösellä otin leimankin väärältä möykyltä rastiympyrän reunalta, mutta kolmosen jälkeen ei tarvinnut pysähtyä kuin kerran, 12-13 välillä, kun tulin pienelle suolle, jossa oli monen monta hillaa syötävänä.

Perävaara

Ei jaksa näitä nettejä uhtaan. Todetaan vain lyhyesti, että olympialaisten lajeina olivat jalkapallo, mölkky, tikanheitto, kroketti ja makkaran paisto nuotiolla Neil Youngin säestämänä.

AngA Koli-Juuka 2010 day 1

2010-07-29T20:49:00.005+02:00

Siihen voisi vielä lisätä, että +35C, niin alkaa olla avainsanat siinä.

Tänään vietin "keskimatkapäivää". Aamulla Kopravaaran kartalla "karsinta" ja iltapäivällä Juuanvaaran kartalla "finaali". Molemmat tietysti kovaa. Karsinnassa meinasin jopa tummua lopussa, mutta finaalissa nostin loppusuoralla sykkeet 194:ään. Meikäläinen syttyy näissä maastoissa. Ei puutu kuin liput rasteilta, niin lento olisi katkeamatonta. Nyt greppejä ja vanhoja pukkeja pitää välistä vähän tiirustaa, mutta ei sen väliä. Aivan mielettömän isoa nautintoa. Juuanvaara-Tahkovaara ja siihen varmaan vielä Perävaara (jossa en ole vielä käynyt) on suunnistusmaastojen number one meikäläisen kirjoissa.

Kopravaara aamulla

Juuanvaara illalla

Kesä Espalla

2010-07-20T14:51:00.003+02:00

On tullut tänä kesänä vietettyä aikaa Helsingin persiissä. En ookkaan täällä juuri aikaisemmin patsastellut. Kyllähän sitä täälläkin reenaa. Meren rannalla on ihan mukava juosta aamulenkkiä, ja keskuspuistossa pitkää, mutta yksi asia täältä puuttuu, nimittäin mäet. Nousua saa hakemalla hakea, eikä sitä löydy siltikään. Muutan Helsinkiin sitten kun rupean maratoonariksi, ei ainakaan asfaltti lopu kesken.

Viime viikolla juostiin rinttikatsastusta, jonka päälle kävin Finillä pari päivää harjoittelemassa. SM-Sprintin jälkeisen sprintti-ähkyn ja pettyneisyyden jälkeen en ollut uhrannut yhtä ainoata ajatusta sprinttiin, puhumattakaan, että olisin sitä varten harjoitellut, ja sen kyllä huomasi. Tuloksena oli kauden selkeästi huonoin sprint-suoritus, kuten reittihärvelistä voi osittain havaita. Parannettavaa jäi ainakin 50 sekuntia. Homma oli alusta asti kauhian epäsujuvaa, eikä oikein ottanut eteen missään vaiheessa. Asiaa ei varsinaisesti auttanut se, että saavuin lähtöviivalle n.7sekuntia ennen lähtöä, koska toimitsija ei ohjastanut mua eteenpäin. Fyysinen vire on tällä hetkellä kohtuullisen hyvä, joten sijakin oli silti kohtuullinen, vaikka en siihen kovin tyytyväinen voikkaan olla. Rata oli kyllä yksi parhaista, ellei jopa paras, jota olen suomessa sprinttaillut, ja olen muuten tutkinut sen kisan jälkeen sprinttikarttojakin taas ihan eri mielenkiinnolla.

Nyt olisi sitten aikaa harjoitella taas vähän enempi. Kisakalenteri on seuraavan kuukauden osalta auki, tai vaihtoehtoisesti kokonaan tyhjä. Sen voi täyttää urheilun osalta harjoittelulla.

Kuriositeettina muuten mainittakoon, että laskeskelin ja jos laskeskelin oikein, niin olen suunnistanut Varsinais-Suomessa kaksi kertaa sitten marraskuun Someron leirin. Joka oli muuten vuonna 2008. Viime kesänä yhden sprinttitreenin kirkonmäessä ja tänä keväänä juoksin am-sprintin Paimiossa. Jokohan tuohonkin tilastoon saisi korjausta tällä viikolla.

Vamo La Furia Roja

2010-07-12T13:44:00.005+02:00

Yhdet sille!

Täsä kartat kainuust. Eka ja vika päivä. Katsastukset kävin piirtämässä oikein reittihärpeliin.

1. päivä

Toisen päivän reittihärveli (keski)

Kolmannen päivän reittihärveli (pitkä)

4. päivä

Viikon suorittamiset

Ihan OK arvosanan kai tuosta viikosta voi itselleen antaa. Ennen viikkoa kunto oli kuitenkin aika mysteeri itselle ja jalat eivät paljoa lupailleet. Ainakin pitkän matkan 11. sija lämmittää mieltä, ja se, että jaksoin vetää sen ja koko viikon maaliin asti yllättävän freesinä. Toki virhettä tuli tehtyä aivan liikaa, laskeskelin, että 16min oli viikon pummisaldo. Se keskarin loppumatkalla tullut vajaa nelosen "koukku" ainakin olisi saanut jäädä pois. No ompahan jotain opeteltavaa kesähelteille.

Seuraavaksi Sprintti-katsastus ja pari päivää harjoittelua Finillä.

Kirkkovenerastit 2010 - tulokset & sanoma

2010-06-26T17:51:00.004+02:00

Lopputulokset

1. TePo 1 41.24 (Parkkinen 13.53, Viita 16.17, Parkkinen 11.14)
2. KenSu 1 54.08 (Kaivosaari 17.57, Kallio 17.36, Huhtanen 18.35)
3. TePo 2 55.24 (Kilpinen 20.55, Kaivosaari 18.03, Tuomaala 16.26)
4. TePo 3 59.59 (Istolahti 18.35, Jaako 25.01, Kautto 15.09)

Kirkkovenerastien sanoma 2010

”Läksivät he saareen, tulivat vitulliseen korpeen, Laajarannan Kaivosaareen, jossa nalkuttavat eukot ja sikailevat ukon köriläät sinkoilivat suuntaan jos toiseen heleässä kesäsäässä. Soutivat he siitä rantaan, pahaiselle kulon polttamalle majalle, jossa tarkoitus oli laittaa naula oikein kunnolla päähän.”

Näin kuvaa kansallissuunnistusblogistimme Tuomo Mäkelä TePon miesten paluuta kotitaloonsa. Samassa perinteisessä hengessä olemme me Kirkkovenerastien suunnistajat kuljettaneet viestin Kreikan Euroopan mestaruudesta alkaen läpi Q-baarien, naapureiden terassien ja kukkakauppojen, nousten muuntajien takaa ylväästi pystyyn, julistamalla: ”mä oon niin onnellinen”, keskisessä Suomessa läpi kesäyön kautta vaativien Kaivosaaren korpien, nousten korkeille kallioille ja samoten tiheitä kuusikkoja, lohkareisia rinteitä ja märkiä soita.

Tämän viestin sanomalla haluamme onnitella TePoa, joka on tehnyt mittavan työn suomalaisen nuorison kasvattamisessa - kiitos OLLI! Luonnon kunnioittaminen sekä henkisen ja fyysisen kunnon vaaliminen yhdistävät Tepolaisia ymmärtämään niitä arvoja, jotka ovat tärkeitä tulevan raikkaan olotilan vaalimiseksi.

Laajarannan Kirkkovenerasteilla 26. kesäkuuta 2010

Kirkkovenerastien suunnistajat

Kirkkovenerastit 2010 - ennakkojuttu

2010-06-24T11:35:00.000+02:00

Vuoden 2009 tapahtumat Laajarannan Kaivosaaressa ovat pyyhkiytyneet suunnistajien kollektiivisesta muistista, jos ne sinne ikinä ovat tarttuneetkaan. Kirkkovenerastit palaa Laajarannan Kaivosaareen vuoden tauon jälkeen. Kaivosaaressa ja sen lähivesissä on kilpailtu Kirkkovenerastien voitosta vuosina 2008 sekä viimeksi vuonna 2009 kuuluisilla Kura-Kirkkovenerasteilla.

Kaivosaari-Laajarannan maastot tiedetään haastaviksi. Legendaarisiksi ne muodostuivat viimeistään vuoden 2009 Kirkkovenerasteilla. Silloin olosuhteet eivät olleet suunnistajien puolella, sillä perimätiedon mukaan vettä satoi saavista kaatamalla, ja lämpötila painui yöllä nollan tuntumaan. Kirkkovenerasteille lähteneistä 753 kilpailijasta kolmannes jätti leikin kesken. Eikä silloin ollut mukana b-kaaderin-suunnistajia.

Tämänvuotisia Kirkkovenerasteja on odotettu jo vuosia lähes pelonsekaisin tuntein. Tunnelmaa ovat pitäneet yllä vuoden 2009 kilpailuun osallistuneet suunnistajat, jotka ovat tarinoissaan lämmöllä muistelleet huippuvaikeata maastoa ja kilpailukeskuksen mutavelliksi muuttaneita sateita. Nuoremmissa suunnistajissa tällaiset tarinat herättävät ristiriitaisia tunteita – etenkin nyt, kun paluu Kaivosaareen on väistämätön tosiasia.

Kirkkovenerastien paluu Kaivosaareen voidaan nähdä osana vuosikymmeniä kestäneiden ja lähes traumaattisiksi luonnehdittavien kollektiivisten suunnistusmuistojen käsittelyä. 2010-Kirkkovenerastit on välisuorite prosessissa, joka ei näytä päättyvän milloinkaan, sillä ennemmin tai myöhemmin Kirkkovenerastit tulee takaisin Kaivosaari-Laajarannan maastoihin, aina yhä uudelleen.

Hulluja nuo suunnistajat, joku saattaisi todeta. Huippuvaikeasta maastosta huolimatta – tai juuri sen ansiosta – 2010-Kirkkovenerasteista on tulossa kaikkien aikojen suurin Kirkkovenerastit-tapahtuma. Kirkkovenerasteille on ilmoittautunut yli 15000 suunnistajaa. Vaikka Laajarannan sijainti aivan Keski-Suomen tuntumassa on vaikuttanut tapahtuman ennätykselliseen suosioon, taustalla kummittelevalla Kaivosaaren legendalla on varmasti myös sormensa pelissä.

2010-Kirkkovenerastit tarjoaa mahdollisuuden palata legendan syntysijoille. Reilun vuorokauden kuluttua paljastuu, mitä ihmettä siellä Kaivosaaren maastossa oikein on tarjolla. Kaivosaarirasteilla vanhojen tarinoiden nöyrät kuuntelijat muuttuvat notkeakielisiksi tarinaniskijöiksi.

Jo vuosia on tuntunut siltä, että Paarijoki, Usmi, Kytäjä ja Jaanankallio ovat vain välttämättömiä ja luvalla sanoen toisarvoisia välietappeja matkalla kohti todellista päämäärää: Kaivosaarta. Siellä taidot punnitaan ja jyvät erotetaan akanoista. En halua mitenkään vähätellä viime vuosina Kirkkovenerasteja voittaneiden suunnistajien saavutuksia, mutta onhan se niin, että voitto Kaivosaaren haastavassa kilpailumaastossa vaatii poikkeuksellisen hurjaa kuntoa ja rautaisia hermoja. Tarjolla on mestaruus ylitse muiden.

Erityisen haastavaksi kilpailumaasto Kaivosaaressa muuttuu, jos taivas repeää kisaviikonloppuna. Kaivosaaren legendan säilymisen kannalta vuoden 2009 olosuhteiden toisinto olisi tietenkin monien salaisten toiveiden täyttymys. Mutta emmehän me sitä oikeasti toivo, vaan toivelistalla ovat aurinkoinen ilma sekä kuulas ja linnunlaulun täyteinen kesäyö.

Kymppisaekki

2010-06-22T14:14:00.006+02:00

Kymppisakkiin suunnistettiin Jukolassa. Sijaan on ilman muuta syytä olla tyytyväinen, omaan suoritukseen ei. Pitkän yön jälkeen teimme joukkueena noin 18 minuuttia selkeää virhettä ja kolmanteen sijaan matkaa oli 9min. Oishan siinä ollu saumoja, muuutta toisaalta monella joukkueella virhettä tuli vielä enemmän. Olihan se vaikeaa, ja totta vie hemmetin hienoa suunnistusta. Ja kyllä meitin joukkueessa nähtiin todella hyviäkin suorituksia.

Kuten kuvasta näkyy meikäläisen kontolle napsahti sellainen reilu viisi minuuttia pummia. Pääsin letkassa metsään, mutta kun olin päättänyt omaa suunnistusta toteuttaa, sitä tein. Ykkönen meni siihen sektoriin, johon olin päättänyt kiertää ekan mäen. Simppa ja HP:n heppu lähtivät K:lta suoraan. En tiedä mitä takana tulleet tekivät, mutta yksin olin. Jaksoin toteuttaa omaa työtä ekat 4 minuuttia, sitten näin Pyrsän miehen selän. Juoksin sen nopeasti kiinni, mutta heppu jatkoi niin ihme suuntaan, että aloin itsekin epäröimään omaa sijaintiani. Kelasin itseni epävarmasti ylös rinteeseen, josta sain aika nopeasti kiinni, mutta en ihan varma kumminkaan ollut, ja jouduin pysähtelemään muutaman kerran rinnettä tahkotessani. Rasti tuli sieltä kuitenkin vastaan, mistä pitikin. Sen jälkeen päätin olla välittämättä muista.

Sitten koitin mennä varmasti. Vääntelin polvisuunnat tauluun joka välillä ja rastit löytyi paria pientä koukkua lukuunottamatta hyvin, kunnes seiskalla sorvasin oikein kunnolla. Olin hyvin kartalla 50m ennen rastia, suunta tanassa notkoa ja kumparetta odotellen. Kalevan Rastin mies meni vähän vasemmalla (suoraan rastille). Metsä muuttui yht'äkkiä uskomattoman tiheäksi kuusikoksi, enkä nähnyt enää metriä enempää mihinkään suuntaan. Yritin puskea sieltä läpi ja ehkä unohdin katsoa kompassia. Vastaan tuli notko vasemmalle ja sen takana kumpare. Täsmäsi. Siihen niin ottamaan leimaa, mutta ei näkyny rastia. Seisoskelin ja ihmettelin. Kohta pian samalle kumpareelle tuli Joensuu, joka etsi samaa rastia. Jomppa sai vissiin itsensä kartalle, koska lähti 180 astetta eri suuntaan kuin minä. Tajusin tilanteen ja sain itseni kartalle noin 20 sekuntia myöhemmin (tässä vaiheessa kartta oli 90 astetta vinossa) ja säntäsin perään. Jumituin aivan täysin pusikkoon, enkä osunut millään rastille. Onneksi pyrsän mies tuli jostain kuusen takaa ja vei mut rastille. Muuten olisin siellä varmaan vieläkin. 2,5 minuutin virhe. Terä ja Lynx menivät ohi.

Tässä vaiheessa olisi ollut hyvä paikka vetää herne nenään, mutta sain kuitenkin juonesta kiinni heti kohta pitkän välin alussa. Pitkä väli meni hyvin, tv-rastia (9) koukkasin hieman. 10 ja 11 löysin hyvin, joskin pysähtelin jonnin verran näillä väleillä varmistamaan. 12 tiesin olevan tv-rasti, joten väänsin suunnan tauluun ja lähdin haistelemaan uria, isompia muotoja lueskellen. Sieltä se tuli. 13:sta tein sitten vielä puolitoistaminuuttisen. Tyhmä virhe tämäkin, niinkuin virheet nyt yleensä ovat. Ei oikein mielikuva vastannut todellisuutta.

Vaihtoon tulin kuudentena. Keskisaari virnuili siinä yleisradion haastattelussa. Minua ei hymyilyttänyt. Yhtä kaikki - hieno Jukola.

Saikkauksia jänkhältä

2010-06-14T15:27:00.017+02:00

Sain juurikin sitä mitä hain.
Niinkuin oli lupeissa Pellon Ponsi tarjosi TLRP:llä sellaista nautintoa maaston ja radan muodossa, jota Suomessa on niin kovin harvoin tarjolla. Lisäksi sain homman taas toimimaan, ja ajatuksen juoksemaan kovempaa kuin jalat, vaikka mehtä tietää, hopusti siellä sai myös juossa.

Lauantaina Hartiganilla oli aikhanen lähtö, joten saapusima kisapaikalle hyvissä ajhoin. Archie Bunker oli havilisena lähteny suhariksi. Soliki äkäne suhari. Meinasima aijjaa siutti. Hartigani ei olluna visutellu ko oli laittanu uuen kompassin ja kilolasit. Oli suvi ja semmonen normaali yhen tikkurin päivä, kevyt pohjois-vinkka siinä ploosasi, mutta muutampi sääski siinä silti pörisi, joita etelänmies sai huiota. Pistin ommaa lähtöä odotellessa pirrin päähän ja oikasin sölökän pehmeälle poronpaskapedille ja rupesin vilkuilemaan viimosta rastia kissaa seuraten. Siellä leimasikin rohki viinejä tyäriä. Siinä kun aikansa oli kötählään ollu, pitikin jo kötöstää traasut kopahroin, alkaa singuttelemaan ja rukattaa lähtöön. Klassisella 1,4 pelikuorman ja 16 rastin pruuvilla oli Taivaisen hulliainen tarjonnut rohki viinejä rastivälejä. Oli loihakkaa avonaista outaa, joissa piti kuikuilla kompassia ja piettää pää pystössä. Oli mahottoman vistoja tievoja, joita sai vuoroin kiikkua ylös ja alas, sekä reitinvalintoja joissa huneeria koetelthiin. Siellä utameilla varmasti tuli ymmä etheen, ja ihme ettei kethään junan tuoma sinne kaonnu lopullisesti. Mie pietän, että se oli aika hyvä.

Suunnisthin ihan mallikhaasti. Juosseminen oli semmosta näskäämistä, mutta aika hopusti mie olen menny, ko 1,4 pelikuormaa taittui alle yhden ja kymmenen. Pääosin mie nasahdin suoraan rasteille, mutta 1-2 välillä olis pithäänt ravhauttaa reistiksi matalavaaran poikki. Nelosella olin hyvin kartalla, mutta kun saapusin rintheeseen emmie nähny lippua, vaikka kuinka kuikuilin kovasti. Enkä kehannu liikkua, ko en tienny, että mihin suunthaan. Ei siinä auttanu häsytä. Mutta kun toittasin mennä muutaman metrin alemmas, niin johan se lippu näky. Vitoselle oliki pitkä taival. Siinä oli miun reitillä joenylityski, jossa ohtolla oli aamupala keskessä, siinä se poimi kojamoita veenistä. Oli siellä poronkonttikin jossaki matkalla. Ratamestari oli aika kälmi kun oli laittanut vistoja tievoja nopheiden pätkien perrään. Mutta emmie ole niin pörrö miltä mie näytän ja toittasinkin hiljentää vauhtia niissä. 11:sta tosin rastinotto oli äläskelponen ja saikkasin 40 sekuntia, muuta solikin ainoa isompi mukka. Ja kun reitinvalinnatkin onnistuivat vällein hyvin, niin maalissa sai yhäkseen porista pruuvista.

Sunnuntain pikamatkalla se vasta mahoton suota tievoja olikin. Päntiöhnään sai olla kiikkumassa. Lophuun tarjothiin vielä vaaran rinnettä ylöspäin. Tämmösissä tömpyröissähän se yleensä ruukaa hapottaa, joten ei auttanu ko vethää sinnillä vain. Aivan hyvin nasahin taas rasteille. Kasilla meinasin saikata, mutta ei siinä tullu ko pieni viien sekunnin mukka vain. 3-4 välillä mie nousin väärää jonthkaa ja samaistin itteni hetkeksi väährään paikhaan, mutta puolen minuutin tappioilla siitäkin selvithiin, ja viimeselä pitkälä välilä ajauduin hiukan sivvuun, ko en vilkuillu tarpheeksi kompassia. Vajjaa minuutti virhettä siis.

Suunnistus oli molempina päivinä hyvin hallusa. En jähinyt rasteilla, vaan lähdin hallitun hopusti liikkeelle, ja sain piettyä homman eessä. Rastit nasahtivat ja Arto Holappa oli lyöty.
Aika monta vuotta sitä vaan yritethiinkin.

Mie häyn sanoa, että tätä kokemusta ei vaikuta huikkia.

Jänkhäle

2010-06-10T15:15:00.002+02:00

Totesin juuri, että yli-huomenna olisi tarjolla 14km siivu täythä suunnistamisnautintoa. Se on ainakin odotusarvo, ja se on muuten samalla enemmän mitä olen juossut tähän mennessä tällä kaudella henkilökohtaisia metsä-kisoja. Henkilökohtaista menestystä ei tosiaankaan ole tullut metsässä tavoiteltua kuin Vårflåsetissa ja Prisma-rasteilla. Silloin kun keväällä juostiin Suomessa metsäkisat, olin tukevasti telakalla, ja siitä johtuen toukokuu meni tukevana sprinttaillen. No nyt en toivottavasti ole enää niin tukevassa kunnossa, ja metsäänkin olen paluun tehnyt.

Muutoin harjoittelu on edennyt polven ehdoilla. Täysipainoista harjoittelua ei uskalla/pysty toteuttaa, vaan harjoittelua on tehty maltilla ja kaikki turha karsittu pois. Niin, ei kai se haittaa jos vain turhat jää tekemättä, mutta sellainen fiilis kuitenkin jäätää persausta, että 80%:sesti tulee nyt mentyä. Tiedä sitten, mutta viime aikoina kun on tullut enemmän taas juostua on polvessa ollut välillä pieniä tuntemuksia. Ihmekös tuo sinänsä, vammahan siellä totta totisesti diagnosoituna on. Se jotenkin palauttaa maan pinnalle kun haaveilee suuremmista mättämisistä.
Mitään suurta päämäärää en tällä hetkellä ole itselleni asettanut, ja sen kyllä huomaa. Joku tavoitehan tässä nyt pitäisi asettaa, joku tarpeeksi kunnianhimoinen. Kirjoittaa se ylös ja laittaa nimi alle. Mutta keskitytään nyt Jukolaan ensin.

Hit the Woods Jack

2010-05-25T09:05:00.007+02:00

Tiomilan jälkeen alkanut kolmen viikon prrojekt sprint sai päätöksensä. Se päättyi SM-sprintin 13 sijaan. Se oli pettymys, vaikka hirveän paljon parempaa ei kolmen viikon panostuksella olisi ollutkaan tarjolla. Palketti oli silti minimitavoite, joka jäi 7 sekunnin päähän. Juoksukunto ei ehtinyt kehittyä kevään vammojen jälkeen tarpeeksi, että olisi tosissaan voinut taistella mitalista. Projektin voi silti sanoa olleen jollain tasolla onnistunut, sillä SM-sprintin finaalissa tein kolmen viikon rojektin aikaisista 11 sprint-startista parhaan suorituksen. Jaksoin myös ekaa kertaa juosta samaa vauhtia loppuun asti. Ja vaikka juoksu ei kulkenut kertaakaan Kokkolan leirin jälkeen, niin projektin viimeisenä päivänä jalatkin alkoivat olemaan jo pelissä mukana.

karsinta

finaali

Mutta nyt kohti uusia haasteita ja uusia ärsykkeitä. Eilen teinkin jo (semi)pitkän juoksulenkin. Ekan sitten maaliskuun 21 päivän, joka muuten olikin viimeinen harjoitus ennen telakoitumista. Mieli ja ruumis janoavatkin joo uusia haasteita. Faktinen totus on kuitenkin se, että taktinen fokus oli viimeiset kolme viikkoa vain ja ainoastaan sprintissä. Nyt tekee mieli tehdä jotain ihan muuta. Hit the woods jack!

Rumble in the Tarmac Jungle

2010-05-17T19:23:00.018+02:00

Laitetaan tiumila kartta siihen het kärkeen ko viimeks jäi:

Tiomila

Ja sitten jatketaan siitä mihink viimeks jäätiin, eli AM-Sprint oli ja meni. Oli ehkä tasasin vääntö igä. 7 sekuntia hävisin kärkeen, mutta 6 miestä ehti silti edelle. huhuh. Kone leikkas jossain vaihees aivan täysin kiinni.

AM-Sprint

Tuolta tulikin ampaistua Cockersbyhyn Vormiston suunnittelemalle sprinttileirille. Siellä juostiin sprinttiä illalla, päivällä, iltapäivällä, illalla ja aamulla. Maukimia joka kerta, vaikka mihinkään ei kulkenutkaan. Jalat oli niitissä kutakuinkin ekan reenin jälkeen, mutta kovalla tahdolla tahkottiin reenit läpi. Sunnuntai-aamuna ei juoksuaskelten ottaminen enää onnistunut, joten leiri oli onnistunut.

Eremenko citysprint 4000

Cockersby 1

Cockersby 2

Kyrkbacken sprint

Sauna sprint

Leirin päättäneessa Raahe-Sprintissä tuli avattua samalla kotimainen kilpailukausi. A ninguna parte.

Raahe Sprint

Siitä sitten korjattiin mitä muutaman päivän aikana korjattavissa oli, notta EM-katsastuksessa olisi kone ollut kunnossa. No meikäläisen kone ei katsastusta läpäissyt, eikä ollut kovin lähelläkään, siksi paljon vikaa löytyi varsinkin eteenpäin vievästä mekaniikasta, joka oli varsin ruosteessa ja yhdessä kohtaa haritti rumasti väärälle reitinvalinnallekin. Koneesta sentään irtosi puhdasäänisempää ilmaa kuin viikko sitten. Silti tuollaiset tyhmät huolimattomuusvirheet gerberoi ihan gerberasti, GERBERA. Ihan yhtä paljon gerberoi noi finaali säädöt. Tässä olisi nyt avautumisen paikka, mutta antaa olla. Olisihan se ollut hemmetin hauska juosta toi man-mot-man finaali. Loppupeleissä jäin kait yhden sekunnin siitä huvista. Marginaalit oli taas näillä minuuttiluvuilla pienet. 10 sekunnin sisällä oli 6 ukkoa edellä. Ei näin.

EM-katsastus sprint

Prismarasteilla tein paluun monen vuoden jälkeen A-sarjaan. Kommenteistani saattoi ymmärtää, että huippiskin olisi kiinnostanut, mutta verkatessani lähtöpaikalla rahvaan seurassa, koin vain suurta nautintoa, että sain suunnistaa. Sekään ei mikään itsestäänselvyys ole ollut. Meno tosin oli yh(t)ä tahmaista jalkojen osalta, mutta suunnistus oli erittäin stabiilia ja rauhallista, enkä ajautunut kuun pimeälle puolelle kuin hyvin lyhyiksi ajoiksi. Nautin.

Prismarastit

Risman jälkeen sama trendi on jatkunut. Olen ottanut easymmin, mutta ei, ei ainakaan eilen. En tiedä eivätkö jalat ole palautuneet Tiomilasta, vai Cockersbyn rinttileiristä vai mistä, mutta sen tiedän, että ne eivät ole palautuneet. Josko lauantaina kello 9.30 jo olis, tai 14.30 ny viimeistään.

2010mila

2010-05-05T09:11:00.002+02:00

Hieno Tiomila. Tietysti jos olisi menestytty, niin olisi ollut hienompi. Mutta kyllä sai nauttia suunnistuksesta hienossa maastossa. Välillä oli sellainen fiilis kuin Jukolassa olisi juossut. Olin kyllä odottanutkin kisaa melko suurella innolla, joten se olisi ollut hieno varmaan missä tapauksessa tahansa.

Meitin jengissä nähtiin muutamia hienoja suorituksia, mutta omaan tulemaan en voi olla tyytyväinen. Polvi muuttui paremmaksi viikkoa ennen kisaa ja pääsin koittamaan juoksua. Vaikealtahan tuo juoksu aluksi tuntui, mutta parani joka lenkillä sen verran, että uskoin vakaasti ennen kisaa, että kolmen viikon pakkolepo ei olisi vienyt kuntoa mihinkään.

Tärkein eli suunnistus oli kautta linjan hallittua (6-7 väliä lukuunottamatta, jossa lähdin ensin rastilta väärään suuntaan, eksyin keskellä väliä väärälle uralle ja koukkasin vielä rastiakin). Kahden minuutin virhesummasta suurin osa tuli tällä välillä. GPS. Juoksentelufiilis oli myös hyvä ensimmäiset 5 kilsaa, mutta heti TV-rastin jälkeen tiellä alkoivat molemmat pohkeet kramppaamaan ja se oli sitten siinä. Aina kun tuli kovempaa pohjaa alle, niin pohkeet löi kramppiin. Ei siinä oikein päässyt vauhtia pitämään ja ero kasvoi vähän turhan rumasti. Lihaksisto ei sitten kuitenkaan ollut vielä valmis näin pitkään latuun. Sen olen todennut myös kisan jälkimainingeissa. On meinaan sellaiset jumit jaloissa, ettei ole ollut vuoden 2003 heinäkuun.

Tänään olisi AM-Sprintti ja huomenna pitäisi lähteä leirille suunnistamaan kovaa. Saa kyllä olla tarkkana näiden koipien kanssa. Siinä samassa pitänee keskittyä juoksutekniikan tarkasteluun. On meinaan sellainen olo, että juoksu on varsin toispuolista. Kuulostaapa taas hyvältä.

I have nothing to say and I'm saying it

2010-04-22T17:14:00.002+02:00

Niinkuin Suomen toiseksi johtavimmasta suunnistusmediasta (johtavin on tietysti mäksä piste com) on saattanut lukea, niin pientä vammaa on taas pukannut. Eikä ehkä niin pientäkään. Polvihan se on krapannut perkele. Ruotsin leirin jälkeen polvi antoi jo ymmärtää, että kivut oli ja meni, kunnes ne ei niin yllättäen, mutta takuulla pyytämättä palasivat salamana takaisin ainakin kolmea kauheampana. Ei pjustyynt edes pyörällä menemään opistolle ilman kipuja. Parit vesijuoksuveot sain sentään väännettyä. No onneksi megakipujen alettua, sain viiden päivän sisällä käytyä docilla, magneetissa ja taas docilla. Polvestahan löyty taas vaikka ja mitä. En jaksa alkaa edes luettelemaan. Naamatutuilta kyselemättä ja yleisölle soittamatta vedettiin viimeinen oljenkorsi paketista. Polvikivuille annettiin häätöilmoitus kolmen viikon irtisanomisajalla. Päälle uhattiin vielä ottaa puukot käyttöön, jos ei maiseman vaihto miellytä.

Mutta eteenpäin on menty. Tällä viikolla olen jo pystynyt kerran vesijuoksemaan kivutta ja pyöräilemään koululle kivutta. Nyt uskallan koittaa juoksua, mutta liikaa en uskalla toivoa.
Onneksi kevät on sentään täällä. Kaikki merkit ainakin on ilmassa. Jyväskylässä lumet ovat sulaneet kaikkialta paitsi metsästä. Tiomila-kartta on revitty vessan seinältä ja otettu lähempään tarkasteluun. Josko tuo polvi nyt toimisi, niin ei epäilystäkään, ettenkö itseäni sinne saisi vielä trimmattua.

Nitro

2010-04-04T15:08:00.004+02:00

Janssoo. Ei se ihan ole suunnitelmien mukaan mennyt tämäkään viikko, ei itseasiassa sinne päinkään. Jonkun kerran sentään on metsään päässyt. Neljästi jos ihan tarkoiksi ruvetaan. Polvi senkuin vain krapaa, mutta varpaan teippaamisessa olen ainakin toistaiseksi onnistunut hyvin.

Kronoskogen night

Furuboda

FK Åsenin kisa

Äspet-Yngsjö

Spriiiiiiiiiing Cup, Spriiiiiiiiing NOT

2010-03-29T17:08:00.005+02:00

Tällä hetkellä krapaa: Polvi(TM), nilkka, varvas, ranne (ja niistä johtuen mielenterveys), mutta muuten paikat on ihan suhteellisen hyvässä kunnossa. Sen verran on taas osumia tullut tantereilta, että itsenäisyyspäivänä pitäisi tulla mitali jos ei kaksikin. Vähintään suomenleijonaa tai purppurasydäntä odotan.

Polvikivut palasivat reipas viikko sitten. Pidin viime viikon yhtä harjoitusta lukuunottamatta lepona, ennenkuin ohjelmassa oli kevätkuppia Zeelannissa, Tanskanmaalla. Meikäläisen viikonloppu koostui lauantaisesta maastotuntuman hakemisesta ja polven testailusta, sekä tietysti viestistä.

Pitkän tauon jälkeen jonkin verran noviisina olin taas liikenteessä. Lauantaina olin lähtöpaikalla 45min ennen omaa lähtöä. Oletin lähtöaikani mahtuvan 12.20-12.22 väliseen ikkunaan, mutta järjestäjien arvonta-algoritmit olivatkin heittäneet minut starttaamaan 12.46. Käsittämätöntä. No siellä oli sitten kiva värjötellä, ennenkuin sain kartan käteen. Polvi ei oireillut liiaksi, mutta varpaan taitoin yli. Joskin se varvas kipeytyi vasta tänään, lepopäivänä.

Viestissä sain juosta Ankkuri-osuuden. Lyhykäisyydessään voisi todeta, että kartta löytyy alta:

Spring Cup viesti

Viikonlopun ehdottomin kohokohta oli kuitenkin Tiomila 2009 kilpailukeskuksessa vierailu. Sen kun näki viime vuonna vain telkkarista. Persetorppa osui matkan varrelle, kun ajeltiin Ruotsin ja Helsingborgin parhaasta pizzeriasta kohti Åhusia. Siellä mäen päällä Christian Christensen viiletti karussa långa nattenilla. Tästä tien yli juostiin. Tuolta paskikosta tultiin, ja tuonne komiaan kuusikkoon paineltiin pienen mäen päälle. Luonto oli jo korjannut urat lähes näkymättömiksi, mutta ilmasta pystyi edelleen aistimaan suuren urheilujuhlan hengen.

The road was slippery

2010-03-16T16:42:00.003+02:00

Park with flat woodland and different visibility and runability, street area and coastal terrain.
Days left: 69.

Ei ole liian helppoa ollut näihin Jyväskylän liukkaisiin teihin sopeutua. Vaikka mitään erikoista ei ole tullutkaan tehtyä, niin kroppa on kyllä enemmän jumissa kuin kertaakaan koko talven aikana. Tai no tulihan sitä tehtyä eka ratatreeni puoleentoistavuoteen, mutta se jumitti vain pohkeita. Muut jumit on ammennettu jostain muualta. No josko tässä kohta tottuis lipsutteluun, niin sittenhän ne lumet jo sulaakin.

Toivottavasti jumit sulaa lumien mukana, tai jäävät lumien mukana suomeen, kun reilun viikon päästä lentähämme Tanskaan ja Ruotsiin hakemaan maastotuntumaa ja hiomaan takniikkaa ja tektiikkaa. Toisaalta tekemistä se on siinäkin, että ei tuo sieltä uusia jumeja mukanansa. Mutta uskon olevani kärsivällisempi ja viisaampi kuin joskus aikaisemmin samoilla rantahiekoilla. Laitetaan toki toivomuslistalle myös, että kun pääsiäisen jälkeen saapuu takaisin, jumit eivät ole täällä odottamassa. Lumet meinaan on.

Luontopolkua (kolmatta kertaa) ympäri kiertäessä muistot palaa Granadan maisemiin. Siellä tasaista juoksualustaa ei juurikaan löytynyt. Maasto kumpuilu ensin ylös ja sitten alas, mutta mäet olivat mukavan juostavia. Ohuempaa ilmanalaa ei edes huomannut, vaan sykkeet olivat todennäköisesti ainakin 10 pykälää kotimaata matalammalla. Yebo!

Viimeiset kuvat sieltä

TJ 5

2010-02-25T00:58:00.002+02:00

Se on ilmoja pidelly. Useammassa Andalucían kaupungissa on julistettu hätätila tulvien takia. Onhan tuota vettä tullutkin viimeisen kahden viikon aikana vähän liiankin kanssa. Granadassa muutamia luolataloja on romahtanut, mutta tulvia ei ole näkynyt.

Edellisen blogstauksen jälkeen on pitänyt kiirettä. On tullut väsättyä Monachilin rinttimapaa ja järjestettyä leiriä Ankkurin hombreille. Taisi siinä joku tenttikin olla. Siihen kun lykätiin muutamaksi päiväksi pari pahuuden lähettilästä pohjanmaalta, niin urheilija-elämän lainalaisuudet muistuttivat itsestään. Ehtihän sitä toki itsekin reenaamaan, mutta levon ja palautumisen kanssa olikin sitten niin ja näin, ja nuhan se sieltä lykkäs. No olkoon tämä sitten se talven kiintiölenssu.

Täällä sitä nyt on kärvistelty, mutta voiton puolella oltaneen ja toivotaan, että viikonloppuna Rondassa olisi taas kunnossa. Siellä olisi tarjolla kevyehkö kolmen kisan setti 24tuntiin. No ei niitä kaikkia tule juostua kovaa missään tapauksessa. Tälle viikolle suunnitellut pitkät ”jäähyväisreenit” vuoristossa jäänevät kuitenkin tekemättä ja sekös harmittaa. No Ankkurilaiset ovat vetäneet läpi erinomaisen leirisetin, vaikka itse sanonkin, ja mapakin on tarkastuskierrosta vaille valmis. Tenttikin meni läpi. Ja on kyllä ollut hemmetin hauskat pari viikkoa Kokkilan poikain kanssa. La vida es la vida.

Niin olihan siinä jotkut WRE kekkeritkin Santa Polassa. Lyhyesti tiivistettynä nuo menivät näin. Menomatka: ”vituiks - motari suljettu lumen takia”. Keskimatka: ”kesk (kärjessä) kun väsytti liikaa”. Pitkämatka: ”pirun vaikeita rasteja, kutosen koukuilla kolme kärkeen”. Latailen kartat eetteriin kun pääsen Suomeen.

Rondan jälkeen saakin lyödä kamat (ja pyörän) kassiin/kasseihin ja ottaa suunnan kohti Finlandiaa. Olen varma, että polven, lihaksiston ja miehen kuntoutuksen kannalta tämä oli paras mahdollinen paikka viettää tämä aika, koska hommasta haluaa vielä nauttia. Viimeiset 5 kuukautta Granadassa ja Monachilissa ovat olleet erittäin antoisat ja aika on mennyt siivillä. Mutta aikansa kutakin. On mukava palata kotiin, jossa joku jota odottaa, odottaa. Suomessakin on kuulemma lämmin ja vähäluminen talvi. Laitan yhden laukun täyteen vielä raikkaan lämmintä vuoristoilmaa, niin rupiaa sielläkin kelit paranemaan.

Näihin kuviin:

Olé!

Kunnon otatusta, part II

2010-02-08T21:27:00.003+02:00

Se oli eilen taas yksi juoksukilpailu. Armillassa paineltiin 10.000,00km eli virallinen kympin katujuoksu. Ilmoitin torstaina, että juoksen 32min. Hyvin näköjään tunnistan oman kuntoni, sillä virallinen aika oli 32.00 (omalla kellolla 31.57). Sebulta otin silti käkeen puolisen minuuttia (on se tikis). Sanon selitykseksi sen, että jalat olivat vielä aikast väsyneet edellisestä blogipäivityksestä. Tuoreemmilla jaloilla olisi sen puoli minuuttia saanut puristettua kovempaa. Eka vitonen meni vielä suhteellisen rennosti (15.35), mutta aika pian sen jälkeen jalat niin sanotusti menivät hapoille. Toinen vitonen (16.25) olikin melkoista rimpuilua, mutta loppukiri sentään irtosi, kun meinasi tulla kiire. Olin muuten 988 juoksijan joukossa 12 ja normaali-ikäisten miesten 4. Edessä oli siis 8 ikämiestä. Papat ne jaksaa heilua tänäkin vuonna.

Se on muuten AIKA TARKALLEEN Kalevan Kisojen a-raja, tai pelkkä raja tai mitä ne nyt on, mitä joka vuosi lasketaan, että saadaan kaikille radoille juoksija. En tiiä. En ole ikinä juossut radalla metriäkään kilpaa. Pitäiskö nyt aloittaa.

Rakas Harjoituspäiväkirja

2010-02-05T15:06:00.003+02:00

Rakas harjoituspäiväkirja,

Muistan kun joskus 7-vuotiaana, kirjoittamaan opittuani, halusin päiväkirjan. Taisin kirjoittaa siihen noin neljänä päivänä, jonka jälkeen se olisi jäänyt lipaston päälle pölyttymään, ellei äiti olisi pyyhkinyt pölyjä. Yritän parantaa tästä. Kirjoitan 7 päivää harjoituspäiväkirjaa, ja sitten… olen varmaan jo kyllästynyt. (toim. huom. Koska nettini on ollut poissa pelistä koko viikon, julkaisen jokaisen päivän nyt samalla kertaa)

Perjantai:

1: Juoksu - mäkivedot vk2 3x15’ /10’ + alkuverkka 22’ ja loppuverkka 73’ = 2h 40min 30km / 1020m

-”Ekassa vedossa pohkeet ei toiminu yhtään, tokassa vedossa reidet ei toiminu yhtään, kolmannessa (ja loppuverkassa) kaikki toimi ja oli jäätävä kulku. Elimistöni ei ilmeisesti ole sopeutunut liian alhaisiin korkeuksiin. Palautukset kans ylämäkeen”

2: Pyöräily 1h 20min 27km

-”Hyödyttömyysliikuntaa. Pyöräilin kielitoimistolle, joka oli kiinni, ja mutkan kautta takaisin”

Lauantai:

1: Vaellus 4h 45min 28km / 1400m

-”Oli muuten ehkä hienoimmat 4h 45min, jotka olen elämäni aikana yksinäni viettänyt”

2: Juoksu 21’ 4km + Koordinaatio 10’ + (tukilihas)Kuntopiiri 45’

-”Lähestulkoon legendaarinen harjoitus. Onko muuten soveliasta sanoa (huutaa) naiselle, että hyvät tukilihakset! ??”

Sunnuntai:

1: Pyöräily 32’ 10km + Juoksu 7’ 1km + Suunnistus vk1-vk2 32’ 5,5km + Juoksu 23’ 4km + Pyöräily 1h 40min 34km = 3h 15min / 910m

-”Kurkocuppia muistisuunnistuksena. Rasteilla kartta. Tykkäsin kyllä kovasti. Muistisuunnistus on muuten äärettömän fyysinen harjoitus, koska suunnistamiseen ei kulu aikaa lainkaan. Pyörällä kunnon maaseutukierros: Monachil - Barrio de Monachil - Cajar - La Zubia - Gojar - Dilar - Otero - Ahmedilla - Armilla - Granada - Huetor Vega - Monachil”

Illaksi suunnitellun harjoituksen korvasin seuraavanlaisella setillä: CB Granada - Xacobeo Blu:Sens paikan päällä ja siihen päälle Sevilla – Valencia yhdessä Granadan miljoonista cervecerioista. 4 rundia tapaksia siihen kylkeen. Olé!

Maanantai:

1: Juoksu 35’ + Koordinaatio 30’ + Mäkiloikat 10’ + Juoksu 5’ + Kuntopiiri 30’ = 1h 50min 10km

-”Motivaatio päiväkirjan kirjoittamiseen alkaa selvästi laskemaan”

2: Juoksu 1h 58min 18km / 900m

-”Aika tiukkaa nousua oli paikoitellen, näin kai voi sanoa, jos 4km matkaan saa kulumaan 35min, vaikka yhtään kävelyaskelta ei ottaisikaan. Oli muuten lämpimin päivä sitten marraskuun lopun”

3: Uintia ja vesijumppaa 20’

-”Talosta meni illalla taas vaihteeksi sähköt, joten kotona virikkeet oli kovin vähissä. Onneksi uimahallilta löytyi. Uinnin päälle porealtaassa lilluskelua ja kunnon löylyt saunassa, ekat sitten joulun. Teki muuten hyvää. Illalla nukkumaan mennessä sähköt (ja lämpö) oli edelleen poissa. Hengitys höyrysi ja fiilis oli kuin telttailemassa olisi ollut. Aamulla kymmenen aikaan saatiin taas virtaa koneeseen. Olé!”

Tiistai:

1: Kuntopiiri 20’ + Pyöräily 2h 57min 58km / 550m.

-”Tuli oikein hakemalla haettua tasaista profiilia reitille ja sehän onnistui. Toki viimeisessä ylämäessä kotiin palatessa löi hapot tiskiin”

Keskiviikko:

1: Juoksu 30’ + Koordinaatio 10’ + Kuntopiiri 20’ = 1h 6km

-”Hidasta löntystelyä ja lihasten herättelyä kovaa reeniä varten”

2: Juoksu – vedot vk2 8x800m /1’15’’-1.30’’ + verkat = 1h 13km

-”Hiekkatiellä. 4min lähtövälillä. 1500 metrissä. Joka toinen loivaan alamäkeen ja joka toinen loivaan ylämäkeen. Vähän väsyneet jalat, mutta paljon paremmat kuin aamulla. Kahden ekan jälkeen tuntui jaloissa siltä, että aloitin liian kovaa, mutta fiilis parani koko ajan. Viidennestä eteenpäin alko jo kulkea. Alanko dieselöitymään? Yritin vetää kovaa, mutta rennosti ja pakottamatta. Vetojen vauhdit kiihtyi loppua kohden, joten harjoitus onnistui täydellisesti.

3: Juoksu 41’ 8km

-”Kaupungin keskustassa city-kartalla. Reenin jälkeen kävin ostamassa uudet Addun kumit alle. Kyllä nyt kelpaa taas harjoittaa mieltä ja ruumista”

Torstai:

1: Karttavaellus 2h 45min 16km / 450m

-”Oli hienot suunnitelmat vaeltaa kämpiltä vuoristoon (5h ja 2000m nousua) ja tulla bussilla takas, mutta oli vuoden tähän mennessä synkin päivä. Hyvä jos ikkunasta näki ulos. Eli siis ei mahdollista. Illalla sateen lakattua lähimaastossa kartan kanssa käyrien ja keltaisten ihmettelyä”

Kunnon otatusta

2010-01-24T22:51:00.011+02:00

On ollu taas semmosta ajoa koko viikonloppu, että siinä olis Thomas Rusiakkin ihmeissään. On meinaan uusi auto alla. Volvoa ei sitten ikinä enää saatukkaan mäen päälle, vaan se on kaput. Ei muuta kuin autovuokraamoon ja Henry Foordi viimoisiksi 40 päiväksi alle. Ja sitten paluulentoja varaamaan. Erona 300k+ Volvoon tässä autossa on jarrut ja se kiihtyy nollasta sataan.

Lauantaina oltiin maastojuoksukisoissa. Siinä Paavo Nurmi kääntyis haudassaan, jos tietäisi mitä kaikkea tänä päivänä myydään maastojuoksun nimellä. Lauantain skaba oli vähän niinkuin nää sm-maastot nykyään, vaikken niissä oo koskaan ollutkaan. Suht kovapohjanen ruoho-hiekkarata ja korkeuseroa noin nolla metriä.

6,4 kilomeetterin matkalle kello otatti ajaksi 20.05. Se on ittelle merkki siitä, että oikeeseen suuntaan ollaan menossa. Kovien suhteen on kumminkin vielä tullut pidettyä kynttilää vakan alla. Misukaan ei enää juossut karkuun, vaan oli maalissa tappituntumalla, edessä tosin, vielä ;) Radalla oli yhteensä 13x 180astetta mutkaa, jotka jonnin verran varmasti hidasti menoa, mutta oli kyllä rintti-suunnistajan kyvyt arvossaan niissä mutkissa. Ekoilla kierroksilla tuli ohitettua porukkaa huolella. 15metriä ennen mutkaa alkoi hidastamaan niin, että mutkan kohdalla vauhti oli melkein minimissä ja sitten siitä käänsi näin ja sisäkurvista ohi. Ja sitten taas kiihdyteltiin. Juan Antonio Ruiz Navarrolle ei silti pystynyt vastaamaan, vaan puolisen minuuttia tuli käkeen. Se aika monesti voittaa nää tän seudun juoksut, jos ei marokkolaiset oo viivalla. Viime vuonna meni puolikas 1.09. Saatto mennä 1.07:kin. Ei paskemmin 46-vuotiaalta hombrelta.

Tänään kunnon otatukseen lisättiin pari muuttujaa lisää. Sprintti-suunnistus ja 240m nousua 3,0km matkalle. Oli muuten hienoa. Rata tarjosi erittäin haastavia tehtäviä, vaikka fyysisyyttä olikin oikein hakemalla haettu. Jotain Guájar Faragüit:n kylästä kertoo se, että kartan mittakaava oli 1:2000 ja kartta näyttää tältä:

Tuli muuten kohteet jokseenkin nopeasti vastaan. Ihan hirveästi ei pystynyt välejä muistiin lukemaan. Tälläsia kun vetää pihtileimauksella ja ottaa vielä omalla kellolla väliajat siihen, niin on kyllä timantin kova, jos saa homman pysymään koko ajan edellä ja kaikki rasteilta lähdöt agressiivisina. Jotkut nimeltä mainitsemattomat saattoivat kuitenkin eksyä pidemmäksikin aikaa.

Alas 18:sta:

Rasti 19:

Kisaorganisaation kanssa syöpöttelemässä ja juopottelemassa:

Crafteista shortseihin on matkaa pelottavan vähän -jos edes sitäkään

2010-01-17T23:16:00.018+02:00

Blogirintamalta ei mitään uutta. Sen miä vaan sanon.

Hyvät blogistiikkainsinörtit, skarpatkaa! Kulkekaan jaloin muistojen suolla, ylitse taistelkaa. Joulu on taas ja treenit sujuvat, intervall-blokkitkin vedetty siihen päälle. Hiihtoniilo meininkikin ollut päällä. Ei pitäisi enää oleman sulatushommia. Ja uutta pakkaspäivää siellä Suomessa kumminkin puskee. Dullstroom on sitten poikkeus.

Sen lisäksi, että OMA pitää Suomen yksinään mukana kaiken maailman mitalitilastoissa, tämä (nykyinen) tukkajumala on myös Suomen aktiivisin suunnistusblogin päivittäjä. OMAn viimeisin päivitys on kuitenkin päivätty 12.1. Täytyyhän niitä tilastojakin välillä kaunistella. Koska mitalitilastojen kaunisteleminen on meikäläisen osalta vielä avaamatta, tänään vastaan huutoon blogirintamalla. Koitan ensi kesänä auttaa sillä toisellakin sektorilla. Onhan nyt uusi vuosi, uudet kujeet. Viime vuonnahan jäi koko kauden avaus tekemättä. Comeback häämöttää kuitenkin jo mielessä. Valoa on taas Tiomilan yössä enemmän kuin koskaan ennen.

Meu deus!, meinasin unohtaa. Oltiin Mikon kanssa kolme päivää kaupungissa nimeltä Sevilla.
Siellä riittikin ohjelmaa ja hyvää keliä. Aurinko paistoi, ja lämpötilatkin huitelivat nylkkykelin lukemissa. Keskiviikkona käytiin kujuilemassa Sevilla-Barcelona, Copa del Rey. Oltiin aitiopaikalla katsastamassa Pepin pakenevaa hiusrajaa kun pelaajat astuivat bussista pihalle ja tein muutamia havaintoja näistä miljoonaluokan pallonpotkijoista. Ja aika samalta meiningiltä homma näytti kuin meidänkin piireissä.

Tuntia ennen kisapaikalle ja ekana katsomaan kentän kunto (mallikartta). Toisilla oli ipodin napit korvissa ja toisilla timantit. Pep istui bussin etupenkillä ja jutteli kuskin kanssa, niinkuin Peki ja Guru matkalla Smålantiin. Pepillä oli myös FC Barcelonan puvun takki. Homerillakin on aina Ankkurin puvun takki Tiomilalaivalla. Pepin takki taisi olla Armanin. En ole varma, mutta uskoisin kyllä, että Ankkurinkin iltapuvun takit on Armanilta, saattaa ne kyllä olla taattua Fruit of the Loom -laatuakin. Jokatapaukssa Leo istui takapenkillä Bojanin kanssa, niinkuin juniorit yleensäkin tekee, ja astui bussista ulos toiseksi viimeisenä. Bojanihan nyt juoksi ekana ulos bussista, ettei joutuisi jonottamaan sisäänkäynnin luona. Siinä välissä ulos tuli Busquets, joka löi päänsä bussin oveen, niinkuin Touko Erämaja Tiomila leirillä 2005. Viimeisenä ulos tuli apulaismanageri Tito Vilanova, joka tarkasti ettei kukaan ollut rankan matkan jälkeen jäänyt bussiin nukkumaan. Muutamalla pelaajalla (jätetään nimet mainitsematta) oli selvästi kiire toiletin puolella. Jännäkakkahan sieltä oli puskemassa kuin Gerard Pique kulmapotkuissa. Todennäköisesti oli aamulla seisovassa pöydässä vedetty parit munakokkelit ja nakit liikaa. Tai edellisenä iltana liikaa maltoa. Ennen ottelun alkua Tito keräsi porukan rinkiin ja veti ohjatun verryttelyn ja venyttelyn. Nämäkin olivat tuttuja liikkeitä Ankkurin oravapolku-saliharjoituksista viidentoistavuoden takaa. Tein myös muita osuvia havaintoja, mutta en nyt juuri satu muistamaan niistä sen enempää. Itse pelihän oli sinänsä aivan huikea kokemus. Hommahan oli ihan eri mittakaavassa. Kun näkee koko kentän näkee pelinkin ihan uudesta kulmasta, esim. kuinka kokonaisvaltaiseti Barcan peli perustuu Xaviin ja Iniestaan. Iniesta on muuten jumala, vähän niinkuin Mäksä Tiomilan pitkällä yöllä 2006. Messi on muuten vähän kuin Huovila, ei lopu vaihtoehdot kesken, se saattaa mennä suoraan tai kiertää, mutta silloin kun loppuu, niin pallo lähtee el illusionistalle. Pelin jälkeen Carles Puyol otti paidan pois. On muuten sen näkönen kaveri, et tanko nousee mut tanssi tökkii.

Menomatkalla peliin taksikuski heitti yhden ehkä parhaista kommenteista ikinä. Lueteltuaan jokseenkin jokaisen rakennuksen nimen ja tarinan matkan varrelta, vastaan tuli kovin mielenkiintoinen noin tuhatvuotiselta vaikuttanut holvikaarimuuri-hässäkkä. Kysyin sitten, notta mikäs tuo on. Taxidriver mietti hetken aikaa ja vastasi ponnekkaasti "Es un cosa historico". Aah, no shit, Sherlock.

Sevillassa tuli myös tietenkin suunnistettua. Siinähän on vissi ero. Muunmuassa tällaista reeniä tuli tehtyä:

Nyt ollaan kumminkin jo takaisin kotona Monachilissa. Jälkipyykitkin on jo pesty. Volvo tosin ei ole. Se hyytyi eilisen matkan päätteeksi viimeiseen ylämäkeen, parin kilsan päähän koto-ovesta, mutta ehkä sekin sieltä vielä mäen päälle saadaan.
Sen pituinen se. Ilta yöhän kuljettaa, nyt nukkumaan.

Loppuun kuitenkin vielä vähän kuvasatoa. Lisää kuvia latailen taas TÄNNE heti aamutuimaan.

ps. Tiina Lymi on OK

Jack Frost Morning

2010-01-11T16:46:00.005+02:00

On ollut niin hiljaista kotimaisella blogi-rintamalla, että pakko kantaa omatkin korret kekoon. Päivitän siis blogin. Pakkohan sitä jotain on reenien välissä tehdä, ihan kuin ei muutakin tekemistä olisi. Myös suunnistus.netin maineikkaalla seurustelupalstalla, pesupaikalla, on ollut niin kovin hiljaista viime vuosina. Aivan tulee demari-linjaa ikävä.

Asiaan.

Euroopan yllä hyörivä kylmä rintama on ulottanut pahaa tahtovat lonkeronsa myös tänne Espanjan perukoille. TV-kanavat suoltavat pelkästään kuvia lumesta. Sitä on puoli Espanjaa puolillaan, ja kun täällä on lunta, ihan sama miten paljon sitä on, sitä on aina haitaksi asti. Myös tänne meidän kylään on pikkupakkanen ulottunut ja eilen satoi 5cm lunta. Sanomattakin lienee selvää, että ylempänä oleviin suunnistusmaastoihin satoi enemmän. Oiskohan sittenkin pitänyt hakea Las Palmasiin. No ei sentään. Yöllä satoi jo vettä ja nyt ulkona puskee taas plus kymmentä, joten ne lumet on jo sulaneet. Vettä onkin muuten satanut viime aikoina aika reilusti. Täskin hoodeilta on useampi tie ollut poikki, kun sateet ovat tuoneet isompia ja pienempiä siirtolohkareita teille. Tähän on siis aivan kuin Suomen kesä, ainoastaan lämpimämpi.

Totuuden nimissä pitää sanoa, että tulee sieltä TV:stä sentään vielä muutakin. Aamuisin Pippi Galzaslargas ja iltaisin futismagaziini, jossa eilen spekuloitiin yksi varttitunti toisen Pepin eli Guardiolan pakenevaa hiusrajaa ja silmien ympärille parin viime vuoden aikana muodostuneita ryppyjä. Ressaavaa vissiin tuo Barcelonan valmentaminen. Pitkätossun Pepillä näyttää sentään elämä edelleen ressittömältä, Tommista ja Annukasta nyt puhumattakaan. Yritän siis ottaa niistä mallia ja jätän Barcelonan valmentamisen vähemmälle, ettei pääse ressi yllättämään.

Siinähän sitä oli taas asiaa kerrakseen.

From Me to You

2010-01-07T23:33:00.001+02:00

Jouluksi kotiin

2009-12-18T16:13:00.002+02:00

El vuori on valloitettu. Kuvia siitä ja muista riennoista tutussa paikassa.

Ens yönä ois edessä matkustus Suomeen. Uudeksi vuodeksi sitten takas. Pohjolan perukoilla voisi ainakin harrastaa syömistä, vaikka luoja tietää, että sitä on tullut harrastettua täälläkin. Nytkin on maha täys. Mutta niin se pitääkin. Joulukuun alusta alkaen itsensä ulkoiluttamista on tullut harrastettua varsin kiitettävästi. En tiiä ollaanko menty eteenpäin, mutta ylöspäin on ainakin menty. Joulukuun kahden ekan viikon aikana nousua tuli kutakuinkin 10000m. Siihen saa jo juosta Laajavuoren 50 kertaa ylös (ja alas), per viikko. Hiihtoakin voisi käydä vähän harrastamassa, onhan meikäläisille tarjottu hommia hiihdon opetuksen piiristä. Siinä on muuten Musti ihmeissään, kun Nordicó Monachilin trikoot painaa Ainiovaaran ladulla ohi. Ei auta täysmaidot siinä.

Walk This Way

2009-12-07T21:22:00.003+02:00

4h-kerhon vaellus tuli taas puskettua. Reittinä tällä kertaa Antequeran Via Ferrata.
Kypärät päähän ja menoks.

Olé!

I Want to Ride My Bicycle

2009-12-04T23:47:00.003+02:00

Tälläst tänää.

All the Kings Men

2009-12-03T20:48:00.003+02:00

Eilen oli taas vuorossa jokaviikkoinen keskiviikon S-reeni. Tällä kertaa järjestäjänä ei ollut Antonio, vaan Guardia Real, joka suunnistus-harjoitusten järjestämisen lisäksi vastaa mm. Espanjan kuninkaan ja kuningasperheen turvallisuudesta. Hyvän reenin olivat väsänneet, vaikka kutonen olikin väärässä notkossa. Ajatustoiminta oli toimintaa ajatusmaisillaan ja ajatustasolla homma toimikin hyvin, mutta ei ehkä silti kuitenkaan niin hyvin kuin käytännössä. Ota nyt tuostakin selvää.

Tänään harrastetiin sitten enempi kestävyysliikuntaa. 3,5h Monachilista takakautta Trevenquen huipulle ja jonnin matkaa takasin. Reilu puolet juoksua tuosta. Jyrkimmät kohdat kävellen. Ylhäällä ylhäällä on muuten taas lunta - tällä kertaa varmaan jo pysyvästi.

Lisee kuvii picasas. Jajajaja!

Howling at the Moon

2009-12-02T10:24:00.007+02:00

Sha-La-La!

Käytiin viikonloppuna Barbatessa reenaamassa. Ohjelmassa oli yö-reeni ja samassa yhteydessä käytiin reenaamassa paikallisissa pikkukisoissa, aivan helmeilevällä kartalla, kuten kuvasta näkyy:

En tiiä mitä, missä ja milloin super-Mario niitä karttojansa heruttelee, mutta epäilen, että tämän kartan tekoon oli käytetty noin vuorokausi. Siis piirtämiseen, vaikea kuvitella, että maastossa olisi koskaan käyty.

Menomatkalla Barbateen kilpailunjohtaja soitteli ja sanoi, että hänen ja kilpailun valvojan välillä on veto meidän kilometrivauhdista kyseisessä maastossa ja että me olemme mukana vedossa. Ilmoitusluontoisena asiana kerrottiin, että jos emme juokse tarpeeksi kovaa, niin joudumme ostamaan koko järjestysorganisaatiolle oluet, jos taas juoksemme, niin maalissa meitä odottaa kylmät Coronat, sitruunan kera tottakai. Ja niinhän siellä poikain odottivat. Kyllä hyvän reenin päälle hyvä olut maistuu, ajokoiriahan mekin vain olemme.

Lauantai-iltana koin jotain ihanaa. Pääsin yö-suunnistamaan ensimmäistä kertaa sitten ties minkä. Muistan kun keväällä ja kesällä makailin sohvalla ihan Timmynä, niin eniten kaipasin juuri SITÄ. Voi veljet, että oli mukavaa pitkästä aikaa. 15vuotta vanha halogeeni oli kaivettu muutaman vuoden tauon jälkeen naftaliinista, valaisemaan edessä siintäviä kolmea metriä. Uuuh. Voiko ihmislapsi mitään hienompaa tehdä.

Olé!

ps.Latailin lissää kuvia tänne.

Kevyesti Keskellä Päivää

2009-11-23T21:51:00.005+02:00

Hiljalleen matka suuntaa poispäin pihasta puisen talon
Hiljalleen hiertää hihna vanhan repun olkaan vaon

Vaan kevyeen silti askel nousee
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää

Kevyeen mieltä aatos painaa
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää

Kajastaa enää himmeä valo vihreän talon ikkunasta
Kiristää hihna repun koverretun hartian päällä

Vaan kevyeen silti askel nousee
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää

Kevyeen mieltä aatos painaa
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää

Viimein jäänyt on tupa taa ja reppu olkaa painaa yhä kovempaa
Kieltäytyi nyt itku tulemaan, ei suostu pala liikkumaan,
suuntaan taikka toiseen, kunhan edes sais hengen kulkemaan
(-viikate)

Laskin tuossa juuri, että Helmikuun jälkeen olen juossut 391km ja suunnistanut 80km.
Se tekee 471km juoksua viimeisen 38 viikon aikana.
Se antaa keskiarvoksi 12,4km /viikko.
Se, se taitaa olla aika vähän.

Eilen kävin testailemassa, minne moisilla määrillä pääsee.
Ohjelmassa oli 15km katukisa, nousua reitillä 175m. Aika 51.01, (kympin väliaika 33.38).
Sinne moisilla määrillä pääsee, kevyesti keskellä päivää.

Amores Perros

2009-11-18T22:10:00.014+02:00

Keskiviikko 14.00, Monachil, España. Perus kynttiläpäivällinen.

Jaaha. Pitäs päivitellä. Mitäs tässä on ollu. Jaana kävi pyörähtämässä täällä viikon verran, oli muuten mukavaa. Mulhacenia on yritetty valloittaa. On se perkele kun tuuli heittää miehen polulta pois, niin silloin on parempi nöyrtyä ja kääntyä takaisin. Saas nähä kuin käy, vieläkö keretään. Säät on kyllä suosinu. Kutakuinkin vissiinkin lämpimintä 40 vuoteen. Me gusta. Camino del Rey on muuten suljettu, pitää keksiä jotain muuta, tai olla keksimättä. Sen pari kertaa viikossa kun käydään koululla, niin mennään autolla. Se onkin monesti melkoinen seikkailu aamuruuhkassa. Jotkut sen sijaan menee Espanjan tunnille näin. Ei paljoa ruuhkista tietoa.

Toissapäivänä otin yhteen naapurin koirien kanssa, vai oisko se ollu lauantaina? Joo, oli se. Toissapäivänä juoksin ylämäkeä niin, etten alas enää jaksanut. Mikko tuli onneksi hakemaan autolla pois.

Eilen otettiin yhteen poliisien kanssa. Auto oli kuulemma laittomasti parkkeerattu ja jonkun virallisen näköisen lapun olivat asetelleet tuulilasin pyyhkijän alle. Pitäis nekin ottaa irti, koska ei täällä sada. Toista se on vaikka Teneriffalla. Siellä on metri vettä kaduilla, jos jossain sattuu katua vielä olemaan jäljellä. Varmaan saattaa ketuttaa, jos on jo ehtinyt juhlia Kinnairin lakon päättymistä ja matkaansa Tenelle, niinkuin meidän ammattilaisten keskuudessa sanotaan, ja perillä odottaakin maailmanlopun maailmanloppu.

Niin ne poliisit oli onneksi vielä siinä kadun toisella puolella kun tultiin autolle, (joka näin välihuomautuksena mainittakoon oli parkkeerattu aivan täydellisesti paikkaan, jossa se ei voisi ikinä ketään häiritä edes teoriassa), ja tulivat iloisesti valistamaan meitä. Oli puhetta jostain dokumenteista, joita ei ollut tai ehkä olikin, mutta emme tienneet niiden olemassaolosta. Jokatapauksessa sain virheettömällä Espanjan kielelläni vakuutettua poliisit siitä, että kolmen metrin päässä sijainnut pysäköintikieltomerkki ei Suomessa tarkoita samaa kuin Espanjassa ja Suomessa voi oikeastaan parkkeerata autonsa ihan miten huvittaa, vaikka asiahan on faktisesti juurikin toisinpäin. Espanjalaiset ovat maailman taitavimpia taskuparkkeeraajia, mutta jos kolme Seat-miestä lyö mustat Leoninsa parkkiin Camp Noulle, niin ne on siellä taatusti niin, että sinne ei enää neljättä autoa mahdu. Näin on.
Jotain muutakin siinä tuli höpistyä, mutta olin asiassani tarpeeksi vakuuttava ja lopputulemana poliisit ottivat kirjoittamansa lapun takaisin ja käskivät lähtemään kaljalle. Näin lainkuuliaisina kansalaisina olihan se virkavaltaa toteltava. Huhhei.

Naapurin koiristakaan ei enää ole riesaa

(2min / puoli)

Jälkiruuaksi käytiin El Pozuelossa nauttimassa käyristä

Kyllä maistui hyvälle, kiitos sinne pohjoiseen Pohjoiseen!

Las Obras Viarias

2009-11-04T11:13:00.006+02:00

Viime viikonloppu vietettiin kuvan kauniissa Toledossa, kuten kuvasta näkyy:

Ohjelmassa oli Iberian mestikset kaikilla henkilökohtaisilla matkoilla. Itse en kumminkaan juossut kuin Sprintin. Pitkäkin piti juosta, mutta polvi vähän kipeytyi sprintistä, joten päätin jättää sen varmuuden vuoksi juoksematta.

Sprintti oli viety Toledon vanhaan kaupunkiin, johon on joskus keskiajalla rakennettu hiukeaa sprintti materiaalia. Valitettavasti ratamesturo oli kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti onnistunut loihtimaan vähän liian simppelin radan, eikä se karttakaan ihan täysin ISSOM:n mukainen ollut. No harvoin tällaisia kuitenkaan pääsee juoksemaan, Suomessa ei koskaan. Siksi hienoa se oli. Kadut olivat turisteja puolillaan, joten suunnistamisen lisäksi sai niitäkin väistellä, kuten myös paria autoa. Mukavaa keskittymisen häirintää.

Vauhti oli taas yllättävän hyvää ja suunnistus sujuvaa, mikä näkyy väliajoista ja sykekäyrästä: AVG 193 - MAX 198.

Pari virhettä onnistuin kuitenkin leipomaan.
4-5 välin alussa portaat olivat suljetut jonkun perkeleen työmaan takia, enkä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä, joten lähdin kiertämään oikealta, jonka jälkeen eksyin pian väärälle kujalle ja meni hetki ennenkuin huomasin virheen. Laitan tän kyllä ihan täysin puutteellisen kartan piikkiin, mutta pakko myöntää, että en hommaa osannut tuossa täysin odottamattomassa tilanteessa kunnolla haltuunkaan ottaa. 23'' tuli kumminkin nopeimmalta käkeen.

6-7 välin reitinvalintani oli ihan käsittämätön. Näin pöydän ääressä ei voi mitenkään tajuta, miten on tollasen valinnan ottanu. Blackout, sanois Pekka Nikulainen. 34'' käkeen nopeimmalta.

Muutoin tekeminen olikin sitten kutakuinkin täydellistä. Vertailin omia splitsejä Kodyn vastaaviin, ja K-4 menin 14'' kovempaa ja 7-M sekunnilleen samaa vauhtia. Siinä välissä leivoin sit nuo virheet. Taisin kumminkin oppia taas jotain. Ainakin sain ajattelemisen aihetta.

6-7:

Mapa y ruta:

The Memory Remains

2009-10-28T23:55:00.010+02:00

Päivän treeni:

y una foto de fin de semana pasado (fotogemperle):

I'm back

Campeones

2009-10-26T12:53:00.003+02:00

Hyvä valmistautuminen on puoli voittoa. Se tuli taas todettua, sillä mestaruusjuhlallisuudethan sieltä puski. Andalucían mestaruusviestin voittojoukkue:
1.Mädi 2.Juanma 3.Misu oli kerrassaan tikissä. Arriba Veleta!

Oli muuten melkoisen hienoa lähteä juoksemaan pitkästä aikaa viestiä. Vaikka kakkosen jälkeen ei muita edellä/sivuilla näkynytkään, niin silti se tunne on erilainen, kun tietää, että siellä se härkälauma jossain ryskii.

Suunnistuksellisesti meininki oli hyvää. Suunnitelmat ja lähtösuunnat pyrin katsomaan ennakkoon ja lähtemään rasteilta agressiivisesti. Taktiikkanahan oli karata het. Onnistu suht hyvin. Kaikilta rateilta lähdin kyllä agrella, mutta pari kertaa vähän liiankin (8-9 ja 14-15), kuten viivasta näkyy. Anyway, hyvää tekemistä.

Cto Andalucía - Relevos

Illemmalla juostiin sitten vielä keskari. Olin jo päätänyt ennen kisaa ottaa tämän vain hyvänä taitoharjoituksena, mutta ykkösen jälkeen se nyt viimeistään oli selvää. Se kun oli laitettu 50metriä väärään paikkaan. Vois kuvitella, että rastin, joka on "vain" 50 metriä väärässä paikassa voisi löytää nopeammin kuin 12 minuutissa, mutta ei löytyynyt. Ajatustoiminta meni jotenkin näin:
Aika lähdöstä:
~2.00: Tulen rastinotkoon kuin se kuuluisa telkkä siihen kuuluisaan pönttöön, mutta en näe lippua. Seisoskelen hetken ja ihmettelen. Katselen ja ajattelen taaksepäin ja totean kaiken täsmäävän.
~2.00-4.00: Pyörin ympyrää rastiympyrässä ja ajattelen, että tulipas aloitettua huonosti. Olen hämmentynyt, koska koko alue alkaa olemaan läpi koluttu.
~4.00-6.00: Haen vauhtia kahdesta varmasta kohteesta ja tulen taas ja taas samaan notkoon.
~6.00: Ajattelen, että rastia ei ole viety metsään lainakaan, mutta mietin, että joku aikaisempi lähtijä varmaan olisi tullut asiasta ilmoittamaan.
~6.05: Totean, että rasti on sitten varmaan väärässä paikassa.
~6.30: Lähden hakemaan K-pisteeltä vauhtia. Ihan vaan mielenkiinnosta.
~9.30: Tulen taas samaan notkoon, tällä kertaa eri reittiä ja kävellen.
~10.00: Päätän lähteä juoksemaan ihan ihmeellisiin suuntiin, jos jossain näkyisi lippuja, toisella lipulla tärppää.
~12.00: Piip.

Loput liput ja laput olivat sentään oikeassa paikassa. Se ja sama, mutta oli kyllä todella hieno ja vaativa maasto, ratamesturikin tarjosi tiukkaa settiä. El Chorroon lähdetään muuten aika saletisti toistekin.

Parit kuvat

Säät vaihtuu, Weckman pysyy

2009-10-23T15:09:00.005+02:00

Siinä missä viimeiset kaksi viikkoa on puskenut +30C, parhaimmillaan +36C, niin vastapainoksi maanantai-tiistai välisenä yönä tuli lumet. Ei tänne sentään, mutta ei niin kauaskaan. Oli suhteellisen hämmentävää kun köröteltiin vesisateessa kaupungista tänne landelle päin ja ihmeteltiin, miksi vuoret näkyvät niin erikoisen valkoisina. No eilisten näköhavaintojen perusteella lumet olivat jo kutakuinkin sulaneet ja taas puskee +25C.

---

Se on muuten huomenna yksi kauden kovimmista viesteistä. Omalla kohdallani voin puhua jopa kauden kovimmasta viestistä, sillä teenhän pitkän tauon jälkeen paluun viesti-areenoille, ja mainittakoon, että heti ykkösjoukkueeseen. Sen verran valmennusjohtoa on taukoni mietityttänyt, että ovat laittaneet minut juoksemaan itselleni hyvinkin tuttua osuutta, aloitusta.

Ennakkospekulaatiot ovat käyneet kuumina. Naapurien aloituskokoonpanoja on spekuloitu ja taktiikkaa hiottu viimeisen päälle. On katsottu vastustajien GPS-viivat ja hiottu tarkkaan laaditut taktiikat jokaista yksilöä vastaan. Siinä missä jotkut omaavat taipumuksen oikaista yleisörastilta maaliin, toiset saattavat pummata joka toista rastia vähintään kolmosen.

On myös tilattu NASA:lta viimeisimmät sateelliittikuvat, joista ollaan tutkittu kartoittaja Zanne Beckmanin tekemältä kartalta löytyvien vedenpinnan tasojen mahdollisia muutoksia.

On tehty viimeistelyharjoitukset.
Eilinen tyhjennysharjoitus, 5h 31min juoksukävelykiipeilyhengenpuolestapelkäämispimeäävastaantaisteluilmanvaloavaellus 141:n keskisykkeellä kulutti '2,5:n budjetoinnin ylittäneen tunnin' lisäksi 3996kcal, joten pastat ovat menneet aikalailla kuivaan peltoon. Tämän päivän mentaalinen herkistelyharjoitus on virittänyt lihakset sellaiseen kuosiin, että huomisessa viestissä on mahdollisuuksia tasan kaksi: tulos tai ulos.

Kämmenet ovat kyllä eilisen jäljiltä sen verran riekaleina, että ainakin kompassin joutunee jättämään pois, ehkä myös kartan. Onneksi tuli jo keskiviikkona harjoiteltua ennakoivaa peesaamista, joten sekin on hallussa.

Andalucían mestaruusviesti saa tulla.

The Roof Is on Fire

2009-10-18T16:33:00.008+02:00

Eilisen päivän auringon polttamat pohkeet, Mikko edition:

Tänään poltettiin pohkeita Guadixissa. Mikko juoksi mäkisen puolikkaan ja mä tein sprintti-reeniä talojen katoilla. Oli taas jokseenkin huikeeta sprinttiä suomalaisin silmin katsottuna. Kartan sijaan julkaisen yhden rastivälin. Ekassa kuvassa havainnoillistettu rastiväli, toisessa reitinvalinnat. Eli eka ens, toka tokaks.

väli

|
|
|
|
|
|
|
|
(ei kujuilla siellä)
|
|
|
|
|

ratkaisut

óle!

Corazón Oxidado

2009-10-17T19:53:00.003+02:00

Tämän päivän auringon polttamat kasvot:

Lisää kuvia päivän etapista täällä

"Kinnaslammella...

2009-10-15T18:32:00.003+02:00

...Anssi puhelimessa."

Totesi Teemu Rannikko eilen Meridiano Alicanten Vule Avdalovicille, jonka puolusti täysin pimentoon. Eikä se mittä, jos heitto ei viäl uppo ku jakelee tällassi syöttöj:

Vamos Granada! Venga Teemu! Arriba Arriba!

ps.Maco, pakkaa laukut ja varaa lennot. 5.12.2009 Regal FC Barcelona saapuu kaupunkiin.

Quiero Ser una Estrella

2009-10-13T17:46:00.012+02:00

Täällä on taas kohta viikko vierähtänyt. Aika hektistä on välistä, mutta luulenpa, että tässä alkaa pikkuhiljaa arki arkivoitumaan, ja pääsee jonkinlaiseen rytmiin kiinni, harjoittelun ja muunkin elämisen suhteen.

Männä viikonloppuna oltiin taas kisoissa, tällä kertaa Totanassa juoksemassa La Ligaa. Laitettiin kolmet startit vuorokauden sisään. Varmaan olisi ollut järkevää kun olis tuollakin jättänyt jonkun startin kokonaan juoksematta, mutta perkele kun siitä nauttii ihan liikaa. Ja sunnuntain keskimatkalla olinkin säästöliekillä matkassa, tosin ehkä vain koska olin lauantain jäjiltä niin hapoilla. Lauantain ohjelmassa oli aamulla pitkä matka (69min voittoaika) ja illalla sprintti - yhteislähdöllä.

Lauantain pitkällä matkalla suunnistin hyvin ja jaksoin jopa juosta kutakuinkin samaa vauhtia maaliin asti. Se vauhti ei ollut kummoinen, mutta tuntui, että mies oli jaksamisen suhteen aivan eri planeetalta kuin viikko sitten. Keskisyke oli 190, joten myös sykkeet ovat vielä toiselta planeetalta. Virhettä laskin pari minuuttia, mutta muutamat rasteista olivat toudella piilossa, joten se oli vähän onnestakin kiinni, että sattuiko niitä rastiympyrässä bongaamaan, vaikka eihän onnella mitään tekemistä tässä lajissa ole. Anyway nuo hakajyrkänteet, joita kartassa on, olivat kaljapullon korkuisia (huom. litran pullo) valleja, eivätkä kivetkään aina sen suurempia olleet, mutta kyllä sinne rastilipun taakse sai piilotettua. Jos tämän kartan olisi tehnyt vaikka Z Beckmann, koko kartassa olisi ollut n.70% vähemmän mustaa väriä, mutta se siitä jaarittelusta. Käkeen tuli Terkelseniltä vajaa 3 min, mutta sekin nyt on ihan se ja sama, kunhan pää toimii, ja sehän toimii yllättävän hyvin, vaikka alla on kutakuinkin puolen vuoden suunnistus-tauko, no ei kuitenkaan suunnistus-ajatus tauko. Jep. Alla kartat, ennen ja jälkeen kartanvaihdon.

Larga mapa 1

Larga mapa 2

Aamun kisoista kun selvittiin mentiin lounastamaan. Se taas vähän venähti ja ruokapöydästä saikin siirtyä kutakuinkin suoraan lähtökynnykselle odottelemaan päivän toista starttia - sprinttiä yhteislähdöllä. About 50-60 jampaa oli viivalla, joten aika hektinen otatus oli tiedossa. Kaksi ekaa rastia sai sentään poimia vapaassa järjestyksessä ja olihan siinä perhosetkin. Lähtö juostiin kuivaa joen pohjaa pitkin, josta kolmen sadan metrin jälkeen noustiin rappusia ylös, sellaisia joihin mahtui yksi mies vierekkäin. Espanjan hurjat kiskoivat alkuun jäätävää kyytiä, mutta k-pisteellä olivatkin sitten jo kartta levjänä. Otin siitä homman haltuun. Adizero Adios 1 - Muut 0. AVG:193. Hallitseva Sprintin nuorten Euroopan mestari Antonio Martinez Perez näytti Patanalle loppusuoralla kenkimisen mallia ja oli toka. Yhden virheen (10sek) tein kisassa, kun kiersin pensasaidan, jonka läpi olisi saanut mennä. Katoin kyllä kartasta, että siitä saa mennä, mutta se oli sen luokan pensasaita, johon on tuhlattu kunnan varoja ja miestyötunteja sen verran, että en kehdannut.

Sprint mapa

Salida masa de Sprint

Sunnuntai-aamuna, kahden kisan ja kahden liikuntahallin lattialla huonosti nukutun yön jälkeen olo oli suht rapsakka. Päätin ottaa kisan vähän kevyemmin. AVG:177. Suunnistaminen oli hanskassa alun uinuilun jälkeen ja nautin taas tekemisestä täysin rinnoin, tällaista kulahtanutta sanontaa käyttääkseni. Virheet tein, kun en osannut mennä jyrkänteeltä oikeasta kohtaa alas.

Media mapa

Pistin merkille viikonlopun aikana kaksi asiaa. Täällä on tämä kisoissa-käymis-kulttuuri melko erilainen kuin Suomessa. Suurin osa kauempaa tulevista kilpailijoista on kisaviikonlopun yötä jossain liikuntahallin lattialla, josta sitten valutaan iltaisin tuttujen kanssa syömään ja toki aina muutamalle oluelle. Kisojen jälkeen ei lähdetä parasta mahdollista vauhtia vekeen kisapaikalta, vaan jäädään kisapaikalle hillumaan ja chattailemään muiden suunnistajien kanssa. Toki siinä samalla otetaan kisaravintolasta yhdet oluet ja lihapulla-annokset (yht. 3,50€) ja jos palkintojen jaon alku nyt vähän venähtää niin sou not, otetaan toiset.

Eilen oltiin paikallisen hiihtoporukan syömingeissä. Se on myös täällä kokopäivähommaa, tuo syöminen. Paikalla oli myös Roberto Rodrigues, Huhtasuon Hiihdon vuoden tulokas 2006, jonka liikuntalaiset ehkä tuntee? Jäbä oli opiskellut Jyväskylässä kolme vuotta, ja hiihtänyt joitain kisojakin. Täällä on myös joka toinen jamppa juossut jonkun vähintään 60kilsan vuoristomaratonin. Vuorijuoksu on täällä muutenkin kova juttu. Fyysisesti parhaat suunnistajatkin ovat kuulemma melkoisia rahan kerääjiä vuorijuoksujen jylhillä areenoilla. Jos olisin tikissä, niin olisimpa itsekin vuorijuoksemassa. Nyt täytyy tyytyä Jommun joogaan.

Kisojen tuloksia ja kuvia ja kai sinne jotain videotakin jossain vaiheessa pusketaan, voi kujuilla täältä: Totana-O

óle!

Voces de Ultrarumba

2009-10-07T15:33:00.007+02:00

Alkaa olee suurimmat säädöt kutakuinkin säädettynä täällä päässä.
On kämppä ja siinä sähköt. Espanjan lisenssit ja O-Veleta. Löytyy läjä karttoja ja FIFA10. On puhelimet ja netit, kinturi-netti, mutta kumminkin. Asuminen ja ruoka on niin halpaa, että täällä oleskelu on vähän ko laittais rahaa pankkiin.

Maailmanlopun mättäminen on saanut vielä odottaa itseään. Varovaisuus on tällä hetkellä mun harjoittelun teema numero uno. Polvi on ollut täällä yllättävänkin hyvässä kunnossa, mutta rauhassa, rauhassa. Toki sitä silti jonkin verran on jo ehtinyt lähimpiä polkuja tamplaamaan. Latailen tänne kuvia

Viime viikonloppu oli aika hektinen. Sen lisäksi, että piti koko ajan spekuloida SM-yötä ja Mäksän tulevaa viimeistelyharjoitusta, oltiin Benaluassa kisoissa. Lauantaille tarjoiltiin "pitkää matkaa" ja sunnuntaille keskaria. Mestoille pamahti samaan aikaan myös pari cabronea lännestä, el Sombrero ja el Pipo, mapa rusojensa kanssa. Zanne potki meidät piireihin ja näytti parhaat tapas-paikat. Ei siin midist.

Lauantain 7 kilsan kisan sain kuin sainkin puristettua alle tuntiin. Vaikka lähdin rauhallisesti liikkeelle ja pidin oikeastaan kynttilää vakan alla koko kisan, niin sydän syljeskeli häijyn lyhyitä lyöntivälejä. Ekaa kertaa tummuin jossain vartin kohdalla, saattoi toki olla 10minsankin kohdalla. Toinen seinä tuli vastaan 40min kohdalla. 45min kohdalla oli jo sellaiset fiilikset, että PÄÄTIN pudottaa vauhtia ja tulin vikan vartin aikalailla "kävellen". Yllättävän vähän jäin silti jätkille. Suunnistus sujui kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka maasto oli melko spesiaali. En ole tuollaisssa koskaan suunnistanut. Toisaalta kun suoritusta kävin kisan jälkeen läpi, niin olihan siellä paljon puutteita pään sisällä.

Seuraavana päivänä juostiin samassa maastossa keskari. Eiliset kisat painoivat lievästi jaloissa, ja päätinkin jo hyvissä ajoin, että otan tämän vain kevyenä lenkkinä. Kisojen jälkeen fiilis oli aavistuksen hapokas. Eilen käytiin heittämässä kolmen tunnin vaellus ja olo olikin jo paljon freesimpi. Tonne päälle ja takas:

Tunnin päästä on Veletan yhteisreenit. Ekat meidän osalta ja suunnistusta vissiin on ohjelmassa. Saas nähdä minkälaista settiä entrenador Salguero on kehitellyt.

ps.Monachilistahan on vanha sprintti-kartta, jota ei olla kyl viel nähty. Päivitysprojekti alkaa heti kun saadaan se ocadina. óle!

Bang a Gong Get it On

2009-09-29T13:16:00.004+02:00

Pyörähdettiin eilen yliopistolla. Oltiin kuulemma viikkoa myöhässä, mutta ei se onneksi vaatinut kuin vähän ylimääräistä säätöä. Toki sitä on ihan pihalla kaikesta, mutta sou not, ehkä se on vaan hyväkin asia. Oikeastaanhan ois pitäny tulla jo kaks viikkoa sitten: http://www.lavuelta.com/09/espanol/recorrido/index.html?e=13

Kämppienkin kohdalla on alkanut tapahtua. Tänään käytiin jo yhtä lupaavaa kokelasta katsomassa ja illalla mennään katsomaan toista. Josko sekin asia sitten selviäis.
Jos haluaa olla yhteyksissä tännepäin niin mun skype-käyttis on: tutakari . Suomen numeroon en viitsine vastailla, korkeiden kustannusten takia.

Arriba!

Vuelta

2009-09-27T22:08:00.005+02:00

hola amigos,

Mihis sitä viimeksi jäätinkään. Ai niin. Olin vetämässä ituja ja jogurttia, ja menossa tasotestiin.

No tasotestin tulokset olivat sitä mitä odottaa saattaa eli aika kehnot. Neljän kuukauden levon ja parin kuukauden kuntouttamisen ja kahden viikon kevyen reenin (jotka siis olivat tuossa edellisessä kertomuksessa) jälkeen kynnykset napsahti lukemiin 4:50/km ja 3:50/km. Vika tonni meni sentään vielä alle kolmen minuutin, reilusti. Testissä oli hassu fiilis kun juoksentelin 195 sykkeillä oikeastaan edes hengästymättä. Mielenkiitoisessa kondiksessa tuo elimistö. Maksimi sykkeenkin sain taas korkeimpiin lukemiin sitten armeija aikojen = 204. Viime kauden huiput taisivat olla jotain 196. Kaikkea se pakkolepo teettää.

Tasotestin tuloksista huolestuneena pakkasin kamat ja hyppäsin Patanan kanssa autoon. Köröteltiin samantein Espanjaan asti. Reittinä Stockholm-Hamburg-Bremen-Leverkusen-Luxembourg-Dijon-Lyon-SaintEtienne-Perpignan-Barcelona-Begues-Valencia-Murcia-Granada-Monachil = 3798km. 5 kuukautta olisi tarkoitus viettää täällä.

Ajomatka oli yllättävän kevyt reissu, Saksaa lukuunottamatta. Koko maa oli remontissa. Saksa on paska maa. Ruotsi ja Tanska puolestaan oikein keveitä. Tiistai aamuna kun Silja lainin satamasta Stulkholmasta startattiin, niin puolen päivän aikaan oltiin jo Tanskassa ja siitä jo heti kohta Saksassa. Hamburgerin kautta Bremeniin vaan kesti ja kauan. Lily Allenin fuck yout siihen. 1220km.

Seuraavana päivänä puskettiin Luxemburgin (jossa laitettiin bensaa tankki täyteen ja vähän takaluukkuunkin) kautta Saint Etiénneen Vercelottien kämpille, jossa Heinikin majailee. Saksa oli edelleen remontissa, mutta ranskan puolella homma alkoi sujumaan. Leppoisaa ajelua. 1150km.

Seuraavana päivänä käytiin sitten jopa lenkillä, kun Heini ulkoilutti meitä SE:n hoodeilla. Reenin päälle annettiin Volvollekin palauttava lenkki ja otettiin suunnaksi Casa de Tölkkö, Begues. 650km.

Vikana päivänä kiskottiin sitten Volvosta viimeiset öljyt pihalle ja päristeltiin Granadaan asti. Ratin takana istuminen alkoi tuntua jo varsin kotoisalta. Ja mikäs siinä ajellessa kun on hyvää carreteraa alla, ulkona +30C ja ei ilmastointia. Oli jopa vähän kesän tuntua ilmassa. Mikäs sen mukavampaa. 850km.

Ei täälläkään enää mikään loputon kesä ole, mutta muuten kyllä ihan mageeta. Kaikenlaista säätämistä tässä on vielä paljon, joten lenkillä ei ole vielä paljoa käyty. Eihän meillä oo edes kämppää vielä. Lenkkimaastojen loppumiseen homma ei kyllä tule kaatumaan. Se on jo tajuttu. Parit reenit kumminkin ollaan tehty.
Eilen käytiin tunnin verkkalenkki ja tänään käytiin hiihtokeskuksella vaeltamassa, mutta siellä oli niin perkeleen pilvistä ja sumuista, että ei nähny yhtään mittään. Eilen näkyi sentään jotain siltoja:

ps. Täältä Monachilista sais aivan helekutin hyvän sprintti-kartan. óle!

Good Golly Miss Molly

2009-09-14T20:13:00.002+02:00

Moro, käskettiin päivittämään blogia. Mitäs tänne nyt kirjoittais ku ei oo mitään ihmeellistä. Tai no onhan sitä vaikka ja mitä.

Laitetaan alkuun vaikka vähän hpk:ta, ja nyt ei puhuta siitä Hämeenlinnalaisesta kendo-joukkueesta.

ma: lepo
ti: vaellus 2.14
ke: pyöräily 2.05 \ juoksu 0.19 + voima 0.33
to: juoksu 1.25
pe: voima 0.43 \ juoksu 0.21
la: maasto-tie-pyöräily 2.51
su: juoksu 0.36
-11.09-

ma: soutu + kuntopyörä 20' + voima 1.00 + vesijuoksu 0.15 \ juoksu 0.26
ti: juoksu 0.40
ke: maastopyöräily 2.02
to: juoksu 1.34
pe: soutu + kuntopyörä 20' + voima 1.00 + vesijuoksu 0.15
la: vaellus 3.02
su: juoksu 1.30
-12.26-

Eihän näillä Karhulahdelle pärjää (eikä Avaruuskadun miehille), mutta Vormisto soitti juuri ja sano, että huomenna juoksemaan tasotestiä kello 10.15 punto com. Pitää mennä nukkumaan. Sitä ennen tietty ituja jougurttiin. Jatketaan juttua joskus toiste. óle!

Ramble on

2009-08-24T18:44:00.014+02:00

Fiilikset polven suhteen menee parempaan suuntaan koko ajan ja ajoittain odotusarvo polven entiselleen palautumisesta on jopa varsin positiivinen. Liikerata on vieläkin vajavainen kun yrittän venyttää etureittä, vaikka istuessa kantapää meneekin miltei pakaraan asti. Väkisinhän hermotuskin on vielä jonkin verran off-asennossa, koska nopealla frekvenssillä ei ole vielä tullut juostua. Mutta mikä tärkeintä, mitään kipuja ei polvessa ole esiintynyt.

Viime viikolla asiaa tuli tietoisesti testattua enemmänkin. Ensimmäistä kertaa otin kyykkyihin mukaan taas normi tangon ja vähän painoakin, kun tähän mennessä mukana on ollut vain 10-15 kilon keppi. Tein myös ensimmäisen kovan harjoituksen juosten (vetoja suolla) ja ensimmäiset oikeat suunnistusharjoitukset noin puoleen vuoteen. Ja metsässä, ei sohvalla tai läppärin ääressä. Kyllä muuten tuntui hyvältä, kaikkien digitaalisten piperrysten jälkeen, saada kouraan kunnon analoginen kartta. Mitään kipuja ei polveen tullut, mutta silti otan nyt pari päivää lepiä varmuuden vuoksi, lihakset sitä ainakin pyytävät.

Hyvältä siis vaikuttaa polven suhteen ainakin tällä hetkellä. Tosin harjoitusviikkoja ei ole takana kuin kourallinen ja nekin 7-8 tuntisia. Toivottavasti polvi pysyy kondiksessa vielä kun harjoitusmäärätkin jossain vaiheessa lisääntyvät takaisin entiselleen.

Jestas kun tuntui pitkiltä kaikki välimatkat. Kasin jälkeen alkoi tulla verta nenästä ja käpyilin pois. Kökkökankaan laitamilla kohoavan Kinturi-vaaran rinteet jäi valloittamatta.

Nautin todella paljon ihan koko ajan, vaikka kakkoselle murjaisinkin melkoisen koukun.

Ruokakin on maistunut...

...mut kesäksi rantakuntoon, ensh kesäksi.

Hot Stuff

2009-07-19T13:38:00.004+02:00

Perunat kiehuu, kirjoitan nopeasti.

Huikea päivä eilen. Merkkipaalua toisen perään. Tässä vain osa eilispäivän saavutuksista:

1. Pisin harjoitus sitten helmikuun lopun Portugalin leirin.

2. Ensimmäinen yhteislenkki sitten helmikuun lopun Portugalin leirin.

3. Beach-Volley kauden avaus Tuomiojärven hiekoilla ja heti neljännellä syötöllä pallo verkon yli.

4. Ekat (pienet) känät sitten helmikuun puolen välin (poislukien Juhannus).

5. Söin ensimmäistä kertaa Jyväskylässä kebabia, joka voi hyvällä omalla tunnolla kutsua itseään kebabiksi (kertoo juurikin Jyväskylän kebab-tarjonnan tasokkuudesta). Universaalina mittarina toimii tietenkin Salon kirkkokadun Rötöksen kebab (pita-leivällä tai riisillä) vahvalla kastikkeella ja paljoilla pippureilla.

6. Ensimmäinen kerta Nightissä niin, ettei kukaan lentänyt ulos. (ErikoisHuom! Aapeli EI ollut mukana).

Saattoihan sitä jotain muutakin merkittävää tapahtua. Kattellaan.

On the Streets Again

2009-07-04T18:10:00.006+02:00

Timmyyy!

Kolme (erittäin pitkää) kuukautta on kulunut operaatiosta. Mielenterveys on ollut koetuksella ja perseeni on jättänyt sohvaan lähtemättömän jäljen. Kuntousta on takana paljon niin kotona kuin fyssallakin ja pikkuhiljaa ollaan pääsemässä takaisin rintamalle. Polvessa on palikat luutuneet paikoilleen. Polven liikerata on palautunut 99%:sesti ja turvotustakaan ei ole enää paljoa jäljellä. Lihaksiakin olen saanut kasvatettua takaisin, eikä jalka enää muistuta afrikkalaisen maratoonarin kinttua. Pientä harjoitteluakin olen jo pystynyt tekemään ja alla on jopa jokunen juoksukerta. Reilu pari viikkoa sitten ekalla juoksuyrityksellä en pystynyt juoksemaan viittätoista metriä enempää, mutta seuraavalla kerralla meni sitten jo 5 minuuttia, sitä seuraavalla 10min ja nyt olen ylittänyt jo viidentoista minuutin maagisen rajan. Pientä kipuilua on juoksemisen yhteydessä ollut havaittavissa, mutta se on ihan normaalia. Eihän tuo juoksu kovin kaunista ole - Jos Kinnusen kanssa lähtis viivalle, niin voi olla, että laikka saattais just heilahtaa. Pyörällä olen sentään pystynyt polkemaan jo muutamia tunnin lenkkejä. Voin muuten kertoa, että jonnin verran ahisti keuhkoja ekoilla kerroilla, mutta pikkuhiljaa täältä noustaan. Maltilla.

Yksi reeni, jota olen myös tehnyt, on tunnin salireeni (20min verkat pyörällä ja soutaen alle ja päälle), jossa liikkeitä on laidasta laitaan ja päästä varpaisiin. Osa liikkeistä tehdään laitteilla, osa vapailla painoilla ja osa on kuntopiiriliikkeitä. Idea on joka tapauksessa siinä, että erilaisia liikkeitä tehdään koko ajan ja palautuksia ei ole muuta kuin nopea siirtyminen liikkeestä toiseen. Tunnin kun vääntää tätä, niin hyvän kokonaisvaltaisen voimatreenin lisäksi, kolme kuukautta tallissa seissyt mopo saa samalla hyvää pk-ärsykettä. Syke meinaan pysyy suht korkealla koko setin ajan. Yleensä viimeisiä liikkeitä tehdessä on ollut melkoisen hapottava olo, niin eilenkin, liikunnan salilla rehkiessäni. Itse asiassa jouduin jättämään koko leikin kesken 55min kohdalla. Olin juuri saanut selkäpenkissä tehtyä kolmannen sarjan viiden kilon painon kanssa, kun ylös noustessani hapotti niiiiiin saatanasti, että teki mieli heittää yleisradiot seinille. Kävelin hiljaa spinningpöörien vieressä olevan sermin taakse hakemaan reppuani. Varmistettuani, että kukaan ei näe, nojasin myös salaa polviini. Kävelin siitä suoraa päätä ovesta ulos ja heitin nurtsille levjäksi Paavo Nurmen viereen. Aikani Paven askelta ihailtuani, heitin palautusjuomat huiviin. Puhaltelin vielä hetken ja nousin ylös. Hapotti. Kävelin hiljaa pyörälleni ja päätin taluttaa sen kotiin. Olin päässyt liikunnan rakennukselta noin 150metrin päähän, Aalto Alvarin eteen, kun tajusin, että olo on hyvin pitkälti samanlainen kuin pitkän kisan jälkeen. Euforia valtasi mielen ja huulilleni muodostui (mieli)sairas hymy. Hyppäsin pyörän selkään ja ajoin kotiin.

Boulevard of Broken Dreams

2009-04-14T18:33:00.006+02:00

Perkele. Siinä kävi sitten niin, että jouduttiin tekemään vähän isompaa operaatiota.
Alkuunhan piti vain putsata rustovaurio polvilumpion takaa ylhäältä (tai jostain sieltä hoodeilta).
Magneeteissa kumminkin oli näkynyt myös reisiluussa oleva irtonainen palanen, mutta lääkäri oli hyvin luottavainen sen suhteen, että sille ei tarvitsisi tehdä mitään. Reisiluusta oli irronnut palanen, joka oli reisiluussa kiinni vain sen ja luun väliin kasvaneella rustolla. Jotain kasvuhäiriötä se todennäköisesti oli, sano doc.

Jokatapauksessa olinkin menossa vain tähystykseen ja kuukauden päästä piti olla back in action. Toki sen huonommankin vaihtoehdon, että reisiluu pitäisi korjata, seuraukset käytiin läpi.

Leikkauspöydällä alkuun putsattiin rustovaurio tähystyksellä, jonka jälkeen lääkäri tarkisti reisiluun tilanteen ja totesi sen (yllättäen, siis oikeasti yllättäen) aika heikoksi. Ei siinä auttanut. Rauhoittavia oli mieli täynnä, joten varmaan olisin vastannut mihin tahansa kysymykseen myöntävästi, mutta kun lääkäri sanoi, että tämä reisiluukin pitäisi nyt korjata, niin ei siinä auttanut. Jossain vaiheessa heräsin kun joku hakkasi vasaralla peltiä, hirveä meteli. Hetken aikaa pällisteltyäni totesin, että lääkäri siinä vain vasaroi polveani. Taisin vähän hymyillä.

Tällainen hommeli siinä väsättiin (rustovaurion korjauksen lisäksi):

Kuusi viikkoa kepeillä, jonka aikana jalalle saa varata painoa max 15kg. Sen jälkeen saa aloittaa (jos menee hyvin) vesijuoksun. Keppien heivauksen jälkeen kuntopöörääkin saa alkaa sitten polkea semi-maltillisina annoksina, alkuun 5min, seuraavalla kerralla 10min, sitten 15min jne. 10viikon kohdalla, eli joskus jukolan aikoihin, saisi alkaa ottaa ensimmäisiä juoksuaskelia (jos hyvin menee). Jossain 6 ja 10 viikon välillä aloitetaan kuihtuneiden lihasten jälleenrakennus.
Pientä liikettä jalalla pitikin alkaa tehdä jo heti leikkauksen jälkeen, mutta annetuista kuntoutusliikkeistä en kyllä vieläkään pysty kaikkia suorittamaan edes auttavasti. Joka tapauksessa kolmesti päivässä noita hyvin pieniä liikkeitä tulee tehtyä. Ensi viikolla alkaa onneksi fysioterapeutilla ramppaaminen, joten apua on tarjolla näiden liikkeiden suorittamiseen.

Päällimäisenä nyt on mielessä polven kuntouttaminen ja paraneminen. Notta tulisi nyt kerralla kuntoon. Toiveena ja tavoitteena on, että pääsisi elokuuhun mennessä sellaisen toiminnan pariin, jota kehtaa kortsun saunaillassa kutsua harjoitteluksi. Kiirettä ei ole, kunhan saa itsensä loppukesästä siihen kuntoon, että pystyy hyvissä ajoin aloittamaan valmistautumisen seuraavaan sesongiin. Ylimenokauttakaan ei tarvitse syksyllä pitää, kun ei ole kautta välttämättä aloittanutkaan. Saas nähä.

Ensh kauel. Perkele.

Broken, Beat & Scarred

2009-03-20T10:34:00.001+02:00

Tuomio on kuultu. Magneetit osoittivat polven olevan pienen pintaremontin tarpeessa.
Latinankielinen lukijakunta lienee sen verran vähäinen, että todetaan nyt vain, että sieltä löytyi muun muassa rustovaurio, jonka korjaaminen vaatii tietysti tähystysoperaation. Tähystys onkin tuttua puuhaa. Sen lisäksi, että toinenkin rodilla on joskus aikoinaan tähystetty, niin olenhan melkoinen tähystäjämestari itsekin. Sen verran tuli eräänä herran vuona rekkoja laskettua Luumäki-Kaipiainen akselilla, ja jonkinlaisessa montussa silloinkin maattiin. Tähyily on nyt seuraavana ohjelmassa. Opereissonin jälkeen parin viikon kuluttua saisi kokeilla vesijuoksua ja kuukauden perästä pitäisi päästä ottamaan juoksuaskelia.

Tangled Up in Blue

2009-03-13T17:53:00.007+02:00

Epätoivo hiipii ikkunan taa, nyt uidaan tummissa vesissä ja niin edelleen.
10 päivän (polvi)lepo ei varsinaisesti vienyt polvea kohti seuraavia haasteita. Tiistaina polvi kesti pyöräilyä noin kaksi minuuttia ja keskiviikkona juoksua ei yhtäkään. Torstaina olin sitten fyssalla, tänään taas lääkärillä (eri lääkäri tällä kertaa) ja paria tuntia myöhemmin löysin itseni saman rakennuksen alakerrasta ja magneettikuvathan siinä tuli räpsittyä. Tiistaina kuulemaan tuomiota.

Fyysisen ahistamisen puuteessa olen katsellut ja tutkin karttoja. Muodostanut mielikuvia, suunnitelmia, tilanteita, tunti-pari päivässä, välillä on mennyt kolmekin. Varmaan 200 rataa olen joussut mielessäni läpi, mutta yksi on ollut aivan omassa luokassaan. Alessio Tenanin blogista löytyi viikon helmi.

Männä aikojen harjoituksellisissa yt-neuvotteluissa huonosti pärjänneiden Kortepohjan telakkamiesten vertaistukiryhmä järjesti eilen matkan Uuden Jyväskylän fantasiaan katsomaan elokuvaa, joka näin vapaasti kääntyy 'Rannekellomiehet'. Jonkinlaisia kellomiehiä mekin kuitenkin olemme kerhon toisen jäsenen, Raimon, kanssa. Tosin sykemittaria en ranteeseen ole pariin viikkoon saanut ripustaa. Saattoihan tuo jonkun ulkopuolisen silmiin näyttää hieman erikoiselta, kun kaksi lommoposkista adonista raahaa toista jalkaansa perässään ja matelee eteenpäin vauhdilla, jolla ei olisi asiaa edes rollaattorikerhon iltapäiväajoihin. Jokatapauksessa, mitä piti sanomani, kyseisessä elokuvassa on paras soundtrack ikinä.

Ja jottei sielunmaisema näyttäisi liian synkältä, niin laitetaan loppuun pieni 'sportident-kevennys':

Mr. Brightside

2009-03-03T18:38:00.020+02:00

"I'm coming out of my cage
And I've been doing just fine
Gotta gotta be down
Because I want it all"

Portugalin Sao Gerardossa sijaitsee pieni maatila, joka tarjoaa myös majoituspalveluita. Agro turismo kylttiä seuraamalla mekin sinne löysimme ja 12 yötä paikan päällä vietimme. Samalla seudulla juostiin myös POM, ja läheiset reenimaastot olivat muutenkin kohdillaan, ilmoista puhumattakaan, joka päivä aurinkoa kirkkaalta taivaalta, 18-21C, kelpas. Onnistuin bongaamaan myös the ultimate big fiven: lampaita, hevosia, sikoja, lehmiä, sekä tuhansittain lande-kaneja, vaviskaa Afrikan miehet. Kyllä oli kamerakin kovilla, huh huh. -muutama kuva reissusta-

"It started out with a kiss"

Heti leirin alkuun käytiin Macon kanssa vuokraamassa Evorasta pöörät kymmeneksi päiväksi, oli muuten hyvät pelit. Kumminkin ennen varsinaista pyöräilyn aloittamasti oli vuorossa eka reeni Evora Cityssä, sprinttiä kaduilla ja kujilla, kovaa totta kai. Nilkka ei oikein tykännyt mukulakivistä. Päätin laittaa seuraaviin reeneihin tukevammat teippaukset. Reenin jälkeen sotkettiinkin sitten pöörät kämpille, n.50km. Täytyy sanoa, että siinä missä Maco veteli kahden kuukauden pyöräilytaustalla, lukkopolkimilla ja 3cm kapeammilla renkailla pk1:stä, mjää vetelin pk2-vk1:stä. Siinä olikin sitten viikon ainoat vk1:set.

(Evora)

Seuraavana päivänä vedeltiinkin sitten muun muassa pitkää suunnistusta, kolme lyhyttä rataa kerralla, multiteknikaalia alkuun, sitten keskari ja lopuksi no compass, jossa Maco vei koko porukan sokkona jollekkin rastille ja siellä saatiin kartat, piti ottaa kiinni ja suunnistaa rata läpi mahdollisimman suoraan eli lyhintä reittiä. Siinä missä Mäksä arpoi itsensä oikealle rastille 24sekunnissa, minä vietin aikaa viisi minuuttia, ehkä vähän ylikin. En tajunnut jujua. Lyhintä reittiä radan onnistui kiertämään Lasse, mutta toisaalta sen forwardi näytti matkaksi vähemmän mitä radan pituuskaan oli. Jokatapauksessa virheet laskettiin metreissä, jokainen oli ylimääräinen. Polvi tuntui hyvältä, mutta nilkka ei tykännyt pienistäkään väännöistä.
-
(keski ja no compass)

Se olikin sitten jo leirikisan vuoro. Prologi vedeltiin Arraiolosin kaduilla ja finaalii takaa-ajona Pastaneiran nurtseilla. Mä vein prologin, mäksä finaalin ja koko skaban. Oli siistii. Nilkkaan lisättiin taas yksi kerros lisää teippiä ja se auttoi.
-
(Arraiolos ja Pastaneira)

Tämän päälle tuli otettua pari kevyempää päivää ennen viikonlopun kisoja. Ekana kevyenä päivänä oltiin vaeltamassa ja voin kertoa, että kovien (ja) juoksureenien puute tuntui. Olin vaelluksella melko nahka, mutta pari kevyempi tehoista päivää teki hyvää. Model Event maastoon yrittämisestä Mäksä kertoikin jo varsin kattavasti, tarina sinänsä sekin.
Eka skaba, keskimatka, meni en tiedä minkä piikkiin, mutta päin persettä kumminkin. Ehkä sellaista ekan kisan hermoilua, kun ei oikein muistanut mistä onkaan taas kyse. Oikein aloittelijoiden virheitä tuli tehtyä. Nelosen koukut ja kuus kärkeen. Kyllä piti ottaa illalla oravapolkukoulun kirja käyttöön.

(POM 1)

Oravapolulta on ennenkin haettu vauhtia ja taas se onnistui, sillä toisen päivän WRE-kisa meni mainiosti. 17,1km matkalle (oikein mitattuna) lupailtiin reilu 600m nousua ja 80'-90' voittoaikaa. Kovaa touhua. Tasokin oli suht kova kun messissä oli Sveitsin-, Tsekin- ja Tanskan maajoukkueet + muita kovia jamppoja. Etukäteen spekuloin, että Hubmanin lähtiessä 2min perään pääsisin hyvinkin pian näkemään millaista vauhtia siellä maailman kärjessä juostaan, mutta ei. Hubimann sai kiinni vasta 35min kohdalla, sopivasti perhosten keskusrastille ja lähti luonnollisesti toiseen suuntaan, moro, ja oli vielä oikaissut 5:lta 7:lle. Merzi jokatapauksessa juoksi radan hiukan alle 84', mutta sillä irtosikin sitten voitto viidellä minuutilla, eikä sitä kukaan maailmassa olisi kovempaa juossut. Itse otin pataan 10min, jolla heltesi varsin kohtuullinen 8. sija, 1,5min neljännestä sijasta. Siihen olisin päässyt oikeastaan melko helpostikin.
Kun miettii, että alla oli kuusi päivää oikeaa ja kuusi viikkoa korvaavaa harjoittelua, niin olen kyllä erittäin positiivisesti yllättynyt omasta vauhdista, varsinkin kun kaikki alamäet piti nilkan takia nilkuttaa melko rauhassa. Kartan kyljessä enempi pohdintaa jaksamisesta ja suorituksesta. Tulokset

(BC2 WRE)

Kisan jälkeen en jaksanut odottaa Mäksää metsästä vaan lähdin pyörällä takaisin majoitukseen Macon kanssa. Järjestäjät neuvoivat sopivan oikotien maaston poikki, joka oikaisisi reilun 10kilsaa. Yhdessä kohtaa tien yli virtaisi vain vähän vettä, näyttivät käsillä, että 10cm. Aikanaan kyseiseen paikkaan saavuttuamme totesimme, että vettä saattoi olla myös enemmän. Rohkeasti vaan yli. Se oli noin puolessa välissä kun polkimet alkoivat läiskyttää vettä, ennenkuin vettä olikin sitten puoleen sääreen. Todellista vesipyöräilyä, mutta yli mentiin, ja yhdellä polkemalla, paitsi Maco, joka päätti testata pohjan pehmeyttä muullakin kuin pyörän renkailla. Kesken matkan polvi alkoi oikeasti vaivaamaan ensimmäistä kertaa koko viikkona ja illuusiot polven paranemisesta meni sen siliän tien.

"How did it end up like this"

Ekaan viikkoon tuli reeniä 21h ja kilsoja ihan soppelisti juoksun ja pyörän välillä. Tehotkin oli kohdillaan, sillä sitä vk1:stä ei tosiaankaan tullu kun siinä yhdellä pyörälenkillä, mutta vk2:sta ja maukkaa tuli yhteensä 4,5h. Uusi Sveitsiläinen harjoitusfilosofiani.

Seuraavana kahtena päivänä piti muiden reenien ohessa polkea 2h pöörälenkit, mutta ne piti keskeyttää kun polveen alkoi sattua 10min ajon jälkeen liikaa. Käytiin siinä myös vaeltaa POMin 4 päivän rata läpi Macon kanssa ja todettiin, että Tanska tulee hallitsemaan naissuunnistusta 7 vuoden päästä, katotaan.

Polvi siitä parani hieman parin kevyemmän päivän jälkeen ja leirin loppuun pystyin vetämään yhden kahden pidemmän suunnistuksen päivän jotenkuten ja viimeisenäkin päivänä pyörien polkeminen takaisin Evoraan sujui jopa hyvin. Viimeinen varsinainen reeni oli vikana iltana Morassa juostu sprinti, jonka pystyin juoksemaan kovaa ihan pelkästään henkisellä adrenaliinin luonnilla. Oikeastaan polvi ei ollut koko iltana kipeä. Seuraavana aamuna leirin ainoalla aamulenkillä sitten senkin edestä, sen jälkeen viimeistään olikin hyvä lähteä kohti kotia. Viimeiseen neljään päivään reeniä tuli 11h ja yhteensä 11 päivään 32h. Sopivasti.

(Mora)

Näin jälkeenpäin ajatelleena taisin lähteä leirille aika optimistisin kuvitelmin polven kestävyyden suhteen, mutta uskon vakaasti, että vaikka olisin reenannut vähemmänkin, niin jossain vaiheessa se polvi olisi kumminkin tullut kipeäksi. Nyt tähän väliin otetaan se kait väistämättä pakollinen lepo. Olen silti perkeleen tyytyväinen, että sain vietyä leirin läpi, niitä kahta keskeytettyä pyörälenkkiä lukuunottamatta, niinkuin toivoinkin. Kestin myös kovat tehot ja leirin rasitukset mielestäni melko hyvin ja WRE-kisa nosti itseluottamuksenkin takaisin plussan puolelle.

"But it's just the price I pay
Destiny is calling me
Open up my eager eyes
'Cause I'm Mr Brightside"

I never...

Ball and Chain

2009-03-03T15:37:00.007+02:00

Edellisestä (varsin yltiöpositiivisesta) kirjoituksesta on ehtinyt vierähtää kuukausi. Silloin olin ehtinyt tepastella korvaavan harjoittelun parissa jo 3-4 viikkoa ja kortisonipiikin ohella ohjelmaan kirjoitettiin pari viikkoa lisää samaa puuroa. Mieltä virkisti seuran hiihtoleiri Jämillä, mutta muuten uitiin aika tummissa vesissä. Piikin jälkeen toisella viikolla koitin juoksemista neljä kertaa ja polvi kestikin jokaisen puolen tunnin lenkin oikein hyvin. Sen viikon päätteeksi tulikin suunnattua melko pelonsekaisin tuntein 12 päivän Portugalin leirille.

Portugalin leirin pystyin vetämään läpi suhthyvin "no junk miles" -teemalla. En herännyt kahtakymmentäviittäminuuttia ennen aamupalaa aamulenkille, vaan aamuvenyttelylle. Pari-kolme kertaa päivässä otin kylmähoidot ja osan treeneistä tein pyörällä. Polvi tuntui ensimmäisen viikon oikein hyvältä. Ehkä liiankin hyvältä, sillä viikon viimeisessä harjoituksessa, WRE-kisan päälle tehdyllä pyörälenkillä, vaiva tuli kertaheitolla takaisin ja kovaa. Toisen viikon alkuun oli jokatapauksessa suunniteltu pari päivää juoksutaukoa, mutta ne pari suunniteltua 2h pyörälenkkiäkin jouduin keskeyttämään heti alkuunsa. Vaeltaa sentään pystyi ja parin päivän jälkeen pystyin taas suunnistamaankiin, kunnes leirin viimeisenä aamuna polvi niinsanotusti ilmoitti olevansa valmis kotimatkalle, tulemalla pirun kipeäksi jo muutaman minuutin hölkän jälkeen. Voihan S.O.D. sentään.

Nyt on kulunut siis 9 viikkoa siitä kun polvi tuli kipeäksi ja vieläkin sitä on. Hoitajakin on testattu jos jonkinmoista. Ensin kylmä/orudis/pieni-lepo hoito, sitten tulehduskipulääkekuuri, kortisoni ja ehkä jossainmäärin tuli viimeiseksi koitettua sitä perinteistäkin: "sillä se lähtee millä on tullukkin", no ei lähteny.
Eilen olin sitten fysioterapeutin pakeilla ja vihdoin ja viimein joku osasi sanoa jotain kivun syystä. Ilmeisesti oikea jalkaterä tulee jotenkin hieman kallellaan maahan, jota kompensoidakseen lantio kiertyy oikealta hieman sisäänpäin, joka puolestaan ärsyttää polven limapussia.
Fyssa veti polveen kinesioteippauksen viikoksi, jonka pitäisi nostaa polvilumpiota hieman ja vähentää rasitusta ärtyneestä paikasta. Lenkkarit pitäs laitaa myös vaihtoon, Kayanot veke ja neutraalit tilalle. Sekä tehdä lonkan ulkokiertoliikkeitä keskimmäisen pakaralihaksen vahvistamiseksi jostain syvältä. Ja niin, pitäisi tässä myös levätä 10 päivää. Kait sekin kortti on nyt sitten katsottava, jos sillä polvi jo vihdoin korjaantuisi.
Samaan syssyyn lyötiin myös Teneriffalla telottuun nilkkaan toiminnallinen teippaus, jota pitäisi myös pitää viikko. Sen pitäisi jotenkin siirtää pohjeluuta ja tukea nilkkaa, samalla antaen sen parantua paremmin. Sekin kun on vielä kahden kuukauden jälkeen hieman turvoksissa ja suunnistaessa vaivasi. Jos tällä levolla nyt saisi paikkansa kuntoon, niin ehkä sen miehenkin vielä ehtii saamaan. Täytyy kyllä sanoa, että jotenkin nyt löytyy enemmän malttia ottaa se lepojakso, kun tiedän, että olen kaikesta huolimatta kuitenkin kohtuullisessa kunnossa.

(tämä viikko mennään tällä - sohvalle karttoja tutkimaan)

ps.Portugalin leiristä enemmän juttua tulossa.

Antaa vituttaa

2009-02-02T21:03:00.002+02:00

No ei sekään ilo kauaa kestänyt. Aamulla oli polvi taas kipeä. Kävin sitten tänään taas doctorilla ja nyt spekuloitiin, että tulehdus on kohdassa, jossa "reisijänne" kiinnittyy polveen. Samaan syssyyn sitten injektoitiin kortisonit sinne kiinnityskohdan hoodeille ja mätkäistiin viikon juoksukiellot vielä päälle.

Ei enää paljoo tunnu täs konkurssis.

Let the Bells Ring

2009-02-01T15:24:00.003+02:00

Kävin tänään S-JKL:n korttelicupissa. Porukkaa oli vaikka kuinka paljon. Ja voin kertoa, että kun tulin maaliin niin teki mieli tuulettaa, sillä polveen ei ollut sattunut koko matkan aikana, ei edes puolen tunnin alkuverkassa.
Perjantai-iltanahan viimeksi kun juoksua koitin pystyin juoksemaan kivutta noin seitsemänkymmentä metriä. Nautin tämän päivän reenistä muutenkin erityisen paljon. Sillä se oli ensimmäinen juosten-tehty-kova-harjoitus tasan viiteen viikkoon, mutta kyllä hei kulki.
Taakse jäi nimittäin useampi maajoukkuetykki, kuten Heini Wennman ja Laura Hokka. Myös maailmanmestari jäi taakse, nimittäin Sirkka Oikarinen. Ja suomen sponsorimarkkinoiden ehkä kuumin nimi, Aapo Summanen, joutui myös nöyrtymään.
Kyllä itseluottamus palasi kertaheitolla.

Blackhole Sun

2009-01-27T15:33:00.002+02:00

Kun kaikki nyt julkaisee kilpaa harjoituspäiväkirjaansa, niin liitytään kerhoon viime viikon osalta.
Kyllä korvaa harjoittelu on sitten kivaa...

...NOT!

Täällä myös hieman kuvia retkistä, jotka johtivat tämänlaisen toiminnan tarpeellisuuteen
...vaikka kyllä hyvät pohjat taidettiin luoda jo ihan kotimaan kamaralla - liukkaus on perkele!

19th Nervous Breakdown

2009-01-20T13:42:00.001+02:00

Olin eilen urheilulääkärillä.

Se kyseli, että ”polviko on kipeä?”
-Jooh, vastasin.

”Rusketuksesta päätellen leirillä on oltu ja innostuttu reenaamaan?”
-Jooh

”Olitko kauan ja missä?”
-Kolme viikkoa, 28 pohjoista ja 16 läntistä.

”Tuttu paikka, siellähän sitä mäkeä piisaa”
-Jooh

”No mikäs siinä polvessa sitten vaivaa?”
-No tuosta polvilumpion yläpuolelta keskeltä se on kipeä. Oirehtii ailahtelevasti. Juoksusta se kipeytyy aika nopeasti, mutta vesijuoksua ja pyöräilyä se kestää kivutta. Oireet ei oikein täsmää mihinkään valmiiseen polvitautiin. Pari viikkoa on jo vaivannut enemmän ja vähemmän.

”Menehän tuohon makuulle”
-Jooh

*heiluttelua ja vääntelyä, hieman paineluakin. toki myös lääketieteellistä spekulointia*

”Ei tämä oikein hyppääjän polveltakaan vaikuta, onko tästä arka?”
-Jooh

”Tässä sun polven yläpuolella taitaa olla limapussi tulehtunut. Syöt nyt 10 päivää näitä tulehduskipulääkkeitä - liikuntaa ei ole syytä rajoittaa”
-Jooh

*reseptin kirjoittelua ja tietokoneen ruudun pällistelyä*

”Katos, oot näköjään ollu päivälleen kolme vuotta sitten meillä saman polven kanssa”
-Jooh.

”Sillon on näyttäny olevan juoksijan polvea”
-Jooh

”Mikäs silloin oli syynä?”
-No sillon mä olin edellisen kerran Kanarialla.

Nyt oli lääkärin vuoro sanoa ”jooh”.

Going the Distance

2009-01-18T19:10:00.004+02:00

Tässä tuo nyt on jo koneella maannut, laitetaan sitten tännekin.

Viiltävä analyysi.

1.11.2007-31.10.2008, 366päivää – noin.

Määrää:

Reeniä: 554h (+24h) (suluissa muutos kauteen 2007)

Harjoituksia: 512 (+9)

max: 2% (2007: 3%) 190<

vk: 11% (2007: 14%) 170-189

pk: 78% (2007: 73%) 90-169

kevyt: 5% (2007: 6%) <90

voima: 4% (2007: 4%)

Matkaa:

Jalalla: 4500km (+30km)

Hiihtäen: 300km (+300km)

Pyörällä: 250km (+171km)

Lajeittain:

Juoksua: 291h 24min (+13h)

Vaellusta: 50h 57min (-20h)

Hiihtoa: 23h 21min (+23h)

Pyöräilyä: 12h 56min (+9h)

Vesijuoksu: 12h 48min (=)

Koordinaatio: 24h 28min (+4h)

Suunnistusta: 86h 39min (-14h)

Voimaa: 26h 35min (+2h)

Pelejä: 23h 24min (+6h)

Hisua: 0h 45min (+45min liikaa)

Kuukausittain:

Marraskuu: 57h 435km (50h 358km)

Joulukuu: 69h 450km (58h 434km)

Tammikuu: 60h 519km (54h 465km)

Helmikuu: 62h 490km (50h 414km)

Maaliskuu: 61h 429km (53h 473km)

Huhtikuu: 36h 357km (33h 312km)

Toukokuu: 37h 334km (39h 401km)

Kesäkuu: 35h 299km (40h 382km)

Heinäkuu: 46h 394km (50h 379km)

Elokuu: 43h 401km (46h 428km)

Syyskuu: 25h 206km (28h 275km)

Lokakuu: 23h 189km (25h 151km)

-Tuota määrää olisi pitänyt kasvattaa enemmän. Tavoite oli 600h, mutta syksyn koulukiireet ja yks parin viikon flunssa teki aika ison loven siirtymäkauden tekemisiin, mikä nyt varsinaisesti ei vaikuta kauden kisoihin millään tavalla. Ensimmäiset viisi kuukautta on sitä työntekoa ja se perusduuni tuli siinä hoidettua tunnollisesti, mutta näköjään toukokuusta eteenpäin olen harjoitellut joka kuukausi aavistuksen vähemmän kuin edellisvuonna.

Huhti- Touko- ja kesäkuu, aina Jukolaan saakka, ovat myös perinteisesti aika lailla kilpailuja täynnä. Olisi pitänyt jättää jotain kisoja juoksematta ja keskittyä enemmän harjoitteluun, vaikka kunto kyllä kesti Jukolaan asti ihan hyvin. Syksyllä ne ongelmat olivat. Pitää oikein katsoa tarkemmin, että mitä sitä on kesällä tullut tehtyä, tai mitä on jäänyt tekemättä. No heinäkuussa oli ainakin joka viikonloppu jotain juhlittavaa, mutta ei se siitä ole kiinni, vaikka kovia juhlia olivatkin, niiden jälkeisistä päivistä puhumattakaan. Lähinnä se selittää miksei reeniä tullut ennemmän.

Männä kaudella sain vähän hiihdettyäkin. Lähinnä YT:llä tuli latu-uskottavuutta haettua. Jyväskylässäkin taisin kerran käydä itseni häpäisemässä. Kesällä innostuin vähän pyöräilemään, kun kyllästyin hetkellisesti samoihin juoksulenkeiltä tuttuihin maisemiin. Voimaa tuli tehtyä talvella hyvin, kuntopiiriä ja punttia. Puntin tekemisen lopetin tarkoituksella kevään korvilla, mutta kuntopiiriä olisi pitänyt tehdä kesällä enemmän, jokavuotinen onkelma. Ehkä myös muutaman hermottavan punttireeninkin olisi voinut vääntää. Vesijuoksun pidin ohjelmassa palauttavana reeninä ja taisin kerran kesällä tehdä vesijuoksuvetojakin, kun nilkka oli hetken soirossa.

Testit:

Testijuoksu (Ankkurin legendaarinen kymppi): 33.16 - tammikuussa (2006: 33.09 - huhtikuussa)

Roninmäen testi (11km): 37.47 - joulukuussa (2007: 37.34 - joulukuussa)

Kanavuoren testirata: 31.39 (eka kerta)

5000m: 15.59 – maaliskuussa (olin vähän jumissa).

Tasotestit: 24.1: AerK: 4:10 - AnK: 3:30. vika 1000m: 2:47 23.4: AerK: 4:00 - AnK: 3:19.

-Juoksin molemmat testijuoksut vain kerran – en tiedä miksi. Olishan sitä voinut lähteä yksinkin viivalle, vaikka ei siihen välttämättä samanlaista fiilistä saa. Ei ko juoksin sittenkin roninmäen kahdesti, mutta tokalla kerralla keskeytin, ko pohkeet puutu. Ja olin itse asiassa Perniöntielläkin kahdesti, mutta tokalla kerralla oli niin paska keli, että ei ollut järkevää edes yrittää juosta kovaa.

Suunnistusta:

86h 39min (-14h)

722km (-132km)

Kisoja: 33 (-15) (+3 kisaa Marraskuun 2008 alussa Italiassa)

-Juoksin aika monta kisaa vähemmän ja niistäkin pari oli ihan pelkkiä reenejä, kuten FIN5. Se oli hyvä päätös. Noita kissanristiäisiä, kuten huippis, voisi silti vähentää lisää, mutta toisaalta tykkään olla viivalla.

Muuta:

Sairas: 18 (+2)

-Luxemburgissa sain nuhan (varmaan vilustuin), mutta taistelin sen pois neljässä päivässä. -Juhannusviikolla oli kunnon 5päivän kesäflunssa, mutta sillä se lähti millä oli tullutkin.

-SM:ien jälkeen ehkä joku stressi laukesi, sillä olin flunssassa 10päivää. Vuoden paras aika sairastaa.)

Loukkaantunut: 2 (+2)

-Nilkka meni snadisti ympäri am-keskarilla, mutta toipui aika nopeesti

Matkustuspäiviä (yli 4h päivässä yhteen suuntaan): 67 (-14)

Leirillä: n. 50 päivää, mutta mitä järkeä tätäkin on laskea. Periaatteessa mä olen kotonakin leirillä suuren osan talvesta. Olosuhteet vaan on erit.

Ulkomailla (kisoissa/leirillä): n.35päivää.

Ennen kauden alkua raapustin itselleni tällaiset tavoitteet:

Opiskelijoiden MM-kisat!

Euromeeting.

SM-Plaketti.

Ranki top 20.

Testijuoksu 32.30.

Päätavoite oli siis saada suomipaitaa päälle ja näyttää osaamista noissa gameissa, kontinentaalisissa maastoissa. Ekaa miesten plakettia teki myös kovasti mieli, muut olisivat plussaa.

Opiskelijoiden MM:istä rannalle jäänti oli kova paikka, varsinkin kun kisat olivat pyörineet mielessä koko pitkän talven. Vanhat kartat oli tutkittu ja Jukolan jälkeen rupesin virittelemään kuntoakin tuohon ajankohtaan, mutta en päässyt näyttämään. Pääsin toki varamieheksi, mutta eipä paljoa lohduttanut. Kyllä mä Euromeetingiin kutsua kans odottelin, mutta kilpailu on kovaa. Ne maastot olis sopinu mulle loistavasti. Kansainvälisistä gameista sain kumminkin kokemusta Italian avoimella PWT kiertueella. Onneksi tuli lähdettyä. Mahtava reissu ja osoitin ainakin itselleni, että kyllä sitä pystyy latomaan tähtienkin seassa vertailun kestävää vauhtia, ainakin kovalla pohjalla.

SM:stä pisin ja lyhin menivät parhaiten, eli erikoispitkä ja sprintti. Erikoispitkillä taistelin plaketista, mutta vikoilla kilsoilla tummuin ja jäin sekuntitaistelussa sijalle 13. Sprintistä tuli sitten se kauan odotettu metallin pala, ei kumminkaan jalometallin. Sija 4., 2sekuntia pronssista oli jotain mihin oli syytä olla tyytyväinen. Syksyn SM:t menivätkin sitten persiilleen. Pitkällä ja keskarilla juoksin karsinnan loistavasti, mutta finaaleissa olin aivan pihalla. Yö:ssä meni sitten jo karsintakin huonosti, tosin finaali selvästi karsintaa paremmin. SM-viestissä tein huonoimman viestijuoksuni miesmuistiin. Kauden viestit menivät kyllä muuten hyvin, tosin viesticupin voittoa en pystynyt puolustamaan, koska Maco oli niin jäätävän kova. Sinänsä muuten mielenkiintoista, että parhaat menestykset tulivat sprinteistä, vaikka kaikki harjoittelu tähtää pitkään matkaan.

Miksi syksyn SM:t menivät sitten niin kuin menivät? Olin harjoittelut niitä varten mielestäni järkevästi ja paria viikkoa ennen pitkää matkaa huippisfinaalissa olin vahva. Viikkoa ennen pitkää harjoituspäiväkirjasta löytyy merkintä: ”Kokkokankaalla 4x4min /3min maksimia. Tuntui todella hyvältä, niin kulku kuin kuntokin. Olenko elämäni tikissä?”

Ets, mutta SM:issä ei tultu. Eniten homma tökki suunnistuspuolella. Juoksu kulki kohtuullisesti, vaikka ei sellaista lentävää kulkua ollutkaan, paitsi SM-viestissä, mutta siellä suunnistus vasta hukassa olikin.

Mäkisen Jaska spekuloi, että olisin ollut aavistuksen yli. Sen verran, että se ei välttämättä vaikuttanut juoksemiseen, mutta kognitiiviseen ajatteluun. Karsinnat menivät hyvin, mutta niistä tuli sen verran rasitusta, että finaalissa kognitiivinen ajattelu oli ”väsynyt”, mikä johti useisiin suunnistusvirheisiin. Tämä kuulostaa muutoin hirveän järkevältä ja sopivalta, mutta en nyt ollut niin mahdottomasti harjoitellut ja mielestäni lepäsin ja passailinkin sopivasti ennen pitkiä. Ehkä kovista harjoituksista palautumiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Anyway, mitä enemmän asiaa mietin sitä enemmän uskon, että siinä oli syy…

…Siitäkin syystä, että SM:ien jälkeen olinkin sitten sen pari viikkoa flunssassa ja tekemättä mitään. Sen jälkeen irtos. Kurkocupit, Manna, Småkke, PWT ja Venezia. Loistavia suorituksia, tai no Kurkocupeissa ei aina niin loistavia suorituksia suunnistuksellisesti, mutta gaamia kulku. Mannassa mainio juoksu, Småkkessa yksi elämäni suorituksista, niin fyysisesti, taidollisesti, kuin henkisestikin. PWT:ssä hyvää tekemistä ja hyviä tuloksia, ja Veneziassa loistavasti. Pistää miettimään, että miten sitä henkilökohtaisesti kannattaisi kisoihin oikein valmistautua.

Rankisija, 22, parani selkeästi viime vuodesta (36). Välirankilla olin 14, mutta tummasti mennyt syksy tiputti alaspäin.

Jossain vaiheessa testijuoksu olisi saattanut ainakin melko lähelle tuota aikaa liikahtaakin, mutta joka tapauksessa tuon rajan rikkominen jää vuodelle 2009, sen suomipaidan ohella. Sitä ennen on kuitenkin paljon tehtävää ja uskon vihdoin luulevani kuinka paljon. Monta vuotta se on ottanut, turhan monta, ja osansa tästäkin talvesta.

Ehkä joskus vielä tiedän.

Better

2008-12-03T19:32:00.008+02:00

Viikonloppuna seikkailtiin Somerolla. Ankkurin leirillä oli sen verran hurjan näköistä porukkaa, että pitää alkaa itsekin ammatilaiseksi. Ei tarvii OMAnkann sitten yksin reenata, ja huipulla on kuulemma vielä tilaa. Raivasinkin samantien kalenterin tyhjäksi ja päätin olla lähes koko talven leirillä. Tästä aloitettiin.

Lauantaina suunnistettiin kahdesti:

Päivällä yritin mennä suoraan, sillä empiiriseen tutkimukseen
perustuen se on usein lyhin reitti.

Yöllä yritin kiertää, sillä empiiriseen tutkimukseen
perustuen se on usein lyhin reitti.

Ja sunnuntaina vaellettiin ja juostiin:

Alkumatka

KurkoCup 2008

2008-11-28T12:32:00.002+02:00

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Jos kaipaat enemmän, lähde Kurkoilemaan!

Tiger in the Night

2008-11-21T16:12:00.004+02:00

Kauden ensimmäinen lumi-kurko juostiin eilen Kanavuoren koululta, Hintusvuoren maisemissa. Karttaan oli arvottu erilaisia symboleja ja värejä myös hintusvuoren eteläpuolelta. Vaikeaa oli. Itse selviydyin metsästä pois 4 minuutin virheillä, joka tällä kertaa riitti lähes kahden minuutin voittoon. Kauden eka ja uran toka. Tiukaa on.

(kartta ja meriselitykset)

Kurkosivuilla tuttuun tapaan tuloksia ja juttua.